Aina Sainio
Aina Sainio os. Uotila (1871 Sahalahti – 1931) oli Hämeenlinnassa asunut lehtorinrouva, joka myrkytti miehensä, lehtori Ferdinand "Nantti" Sainion vuonna 1892. Tämä murha herätti aikanaan suurta huomiota sekä Suomessa että myös Pohjoismaissa.
Ferdinand Sainio oli latinankielen lehtorina Hämeenlinnan lyseossa ja valmisteli parhaillaan tohtorinväitöskirjaansa. Hänen vaimonsa oli huomattavasti nuorempi miestään ja heillä oli yksi lapsi, alle vuoden ikäinen Kyllikki-vauva. Perheen Niittykadun ja Linnantien (nykyinen Kustaa III katu) kulmatalossa olleessa huoneistossa asui myös kaksi koulupoikaa täysihoitolaisina. Aina Sainio oli varakkaan maalaistalon tytär kun taas Ferdinand Sainio oli kotoisin vaatimattomammista oloista ja hänellä oli vielä opiskeluvelkoja jäljellä. Aina Sainio oli tutustunut mieheensä tämän toimiessa kotiopettajana Sahalahdella.
Perheen palvelija löysi Ferdinand Sainion kuolleena vuoteestaan aamulla 24. helmikuuta 1892. [1] Ruumiin kouristunut asento ja irvistys herätti Hämeenlinnan piirilääkäri Bergstedtin epäilykset ja ruumiinavauksen yhteydessä selvisi että Sainio oli kuollut strykniinimyrkytykseen.[2] Pian sen jälkeen selvisi myös, että Aina Sainio oli pari päivää aikaisemmin pyytänyt tohtori Gratschoffilta strykniinireseptiä äitinsä villakoiran myrkytystä varten ja ostanut sitten strykniinin Pomoellin apteekista.
Lehtori Sainio oli edellisenä iltana illallisen jälkeen valittanut päänsärkyä ja pyytänyt vaimoltaan migreenipulveria. Tämän jälkeen hän vetäytyi omaan huoneeseensa, josta alkoi kuulua jonkin ajan kuluttua voimakkaita tuskanhuutoja. Rouva Sainio ei oman kertomansa mukaan ollut kuullut mitään, mutta perheen luona asuneet koulupojat ja naapurihuoneistossa asunut latinanmaisteri Ison (Brummer) olivat ne kuulleet. He olivat kuitenkin luulleet huutojen tulevan venäläiselle kasarmille vievältä puistotieltä ja juopuneiden sotilaiden siellä mellastavan. Aina Sainiolla oli myös 14-vuotias sisar joka sairasti "mielen heikkoutta" ja kuullut huudot saatettiin laittaa tämän piikkiin.[2]
Aluksi oletettiin, että kyseessä olisi ollut onneton erehdys, jossa migreenipulveri ja strykniini olivat vahingossa sekoittuneet. Lehtori Sainiolla oli 10 000 markan henkivakuutus, mutta vakuutusyhtiö ei suostunut maksamaan korvausta epäillen kyseessä olleen itsemurhan. Kuulusteluissa ilmeni, että vaikka Aina Sainio oli varakkaan talonpojan tytär, niin hänen taloutensa ei ollut hyvällä tolalla. Hän oli väärentänyt äitinsä nimikirjoituksen ja nostanut tämän talletuksia. Lisäksi hän oli todistetusti ostanut leipää ja makeisia velaksi.[2] Asian selvittämiseksi alkoi oikeudenkäynti, jossa lehtori Sainion isää edusti sen ajan tunnetuin asianajaja Lauri Kivekäs ja syytettynä ollutta Aina Sainiota edusti Castrén-niminen asianajaja. Kivekäs sai selville, että Aina Sainio oli tilannut surupuvun Helsingistä jo useita päiviä ennen miehensä kuolemaa ja että hän oli myös tehnyt velkoja miehensä tietämättä. Kivekkään harjoittama tiukka ristikuulustelu johti lopulta siihen, että Aina Sainio tunnusti murhanneensa miehensä.
Aina Sainion oikeudenkäynti oli omana aikanaan sensaatiotapaus, jota käsiteltiin sekä paikallisissa että pääkaupungin Helsingin lehdissä. Oikeudenkäynnin päätteeksi Aina Sainio tuomittiin kuolemaan. Tuomio annettiin aviomiehen murhasta ja uskottomuudesta jonkin miehen koulun oppilaan kanssa. Teloituksen tuli tapahtua siten, että hänen kaulansa katkaistaisiin ja ruumis poltettaisiin roviolla. Ylemmässä oikeusasteessa, hovioikeudessa, hänet todettiin vielä lisäksi syylliseksi miehensä nimen väärentämiseen shekkeihin ja tuomiota kovennettiin siten, että Aina Sainion oikea käsi määrättiin ensiksi irti leikattavaksi.[3] Keisari muutti armahduksella tämän elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi[2], josta tuomiosta hän kärsi 14 vuotta Hämeenlinnan naisvankilassa. Tytär annettiin kasvattivanhemmille ja kuoli 13-vuotiaana, joten äiti ei tätä enää nähnyt.[2] Vapauduttuaan Aina Sainio muutti nimensä ja lähti pois Hämeenlinnasta, Tampereelle. [2] Hän meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta uudessa avioliitossaan.
Sekä Eino Leino että Larin-Kyösti kirjoittivat kuvauksen lehtori Sainion murhasta ja murha antoi virikkeitä myös Minna Canthille hänen kirjoittaessaan Sylvi-nimistä näytelmäänsä.
Hämeenlinnan historiallinen museo ja vankilamuseo järjestivät juhlavuotenaan 2007 yhteisnäyttelyn, jonka aiheena oli Aina Sainion tapaus.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Ryynänen, Ursula: Murhaajatar raottaa verhoa 1800-luvun pikkukaupunkielämään. Hämeen Sanomat, 7.6.2007.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 Hyvärinen, Irja: Itsemurha, murha vai erehdys?. Helsingin Sanomat, 30.6.2007. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Gage, Matilda Joslyn: Women, Church and State. The Truth Seeker Company, 1893. Teoksen verkkoversio.
Tässä artikkelissa käytetään materiaalia Wikipedian artikkelista ”Aina Sainio”, joka on saatavissa osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Aina_Sainio.
| Whos here now: Members 0 Guests 0 Bots & Crawlers 1 |
