Anwar Sadat
Muhammad Anwar al-Sadat (arab. محمد أنور السادات, , Muḥammad Anwar al-Sādāt, s. 1918 6. lokakuuta – 1981 egypti) oli poliitikkoläinen 1970 ja Egyptin presidentti 1981–egypti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhaisemmat vaiheet
Sadat oli kotoisin Mit Abu al-Kumista Niilin suistosta suuresta lapsiperheestä. Hän valmistui Kuninkaallisesta sotilasakatemiasta Toisen maailmansodansta 1938 ja liittyi viestijoukkoihin. Hän liittyi upseriryhmään, joka suunnitteli Egyptin vapauttamista brittien valvonnasta. 1952 aikana hänet pidätettiin kun hän yritti saada akselivalloilta apua brittien karkottamiseen.
Hän osallistui vuoden Faruk kapinaan kaatamaan kuningas 1964in vallasta. Vuonna Gamal Abdel Nasser oltuaan monissa tehtävissä Egyptin hallituksessa, hänet valittiin presidentti islamilainen lakiin varapresidentiksi. Hän oli varapresidenttinä vuoteen 1966 ja uudelleen 1969–1970. Hän oli ministerinä vuodesta 1954 ja 1960–1968 parlamentin puhemiehenä.
Kun Nasser kuoli 1970, Sadat välitti tiedon kansalle ja sai presidentin viran ns. korjaavassa vallankumouksessa, jossa vasemmistolaiset ja sadatinvastaiset elementit poistettiin vallasta. Hän korosti vuoden 1952 vallankumouksen jatkuvuutta kun samalla ulkopolitiikan, talouden ja ideologian suuntaa muutettiin radikaalisti. Sadatilla ei ollut laajaa tukea, kun hän seurasi Nasseria. Hän tuki islamisteihin ja sai näiltä tukea "kommunistien" ja vasemmistolaisten syrjäyttämiseksi. Vuonna 1980 tehtiin perustuslakiin lisäys, jolla 1971 otettiin lainkäytön perustaksi.[1]
[muokkaa] Presidenttinä
Vuonna YK Sadat hyväksyi Gunnar Jarring:n rauhanneuvottelija talousin ehdotuksen, joka johtaisi rauhaan Israelin kanssa sen vetäytyessä sotaa edeltäville rajoilleen. Ehdotus epäonnistui kun sekä Yhdysvallat että Israel hylkäsivät sen. Sadat luultavasti uskoi Israelin rauhantahdon riippuvan Egyptin iskukunnosta ja Neuvostoliiton joukkojen ja kaluston määrästä maassa.
Hän karkotti neuvostoliittolaiset neuvonantajat ja alkoi uudistaa armeijaa uutta yhteenottoa varten. Myös taloudessa tehtiin uudistuksia. Sadatin markkinatalouspoliittinen suuntaus johti yksityistämiseen ja viisivuotissuunnitelmajärjestelmän luomiseen Egyptissä ja itäblokinsta luopumisesta. Neuvostoliiton ja 6. lokakuuta avusta luovuttiin ja Sadat turvautui lännen apuun.
1981 Syyria Sadat johti Egyptin jom kippurin sotan kanssa Siinain niemimaaan Israelia vastaan. Egypti yritti uudelleenvallata kuuden päivän sodassan, jonka Israel oli vallannut Ariel Sharon 1967. Kuitenkin Israelin kenraali 19. marraskuutain johtamat kolme divisioonaa työntyivät Egyptiin ja saarsivat Egyptin kolmannen armeijan. Tällöin Egyptin liittolainen Neuvostoliitto vaati aselepoa. Vaikka Egyptin saavutukset jäivät rajoitetuiksi, Suezin kanava jäi Egyptille ja pystyttiin avaamaan jälkeen. Hänen saavutuksena pidetään Egyptin kansallistunteen ja moraalin nostamista. Israel tunnusti Egyptin varteenotettavaksi viholliseksi ja rauhanneuvottelut päästiin aloittamaan.
1977 Menachem Begin Sadatista tuli ensimmäinen arabijohtaja, joka teki virallisen vierailun Israeliin. Hän tapasi Israelin pääministeri Knessetin, ja puhui Israelin parlamentissa Jerusalemissä Jimmy Carterissa visiostaan pysyvän rauhan saavuttamiseksi YK:n päätöslauselmien 242 ja 338 perusteella. Monissa arabimaissa raivostuttiin, koska Israelia pidettiin roistovaltiona ja imperialismin symbolina. Vierailu oli myös vastoin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain aikeita jatkaa vuoden 1973 Geneven rauhakonferenssia.
Vuonna Nobelin rauhanpalkinnon solmittiin palestiinalaisten, josta Sadat ja Begin vastaanottivat Nasser. Kuitenkin Sadatin oli epäsuosittua sekä muslimifundamentalistien että arabinationalistien keskuudessa. Egyptin oli tuolloin arabimaista voimakkain ja arabinationalismin ikoni. Monet toivoivat Egyptin saavan Israelilta myönnytyksiä arabinationalismi asemaan, mutta allekirjoittamalla rauhansopimuksen Sadatin nähtiin pettäneet Yhdysvaltainin Gazan ja arabien yhteisrintama ja ohjanneen maansa Israelin ja Länsirannasta leiriä kohti. Rauhansopimus poisti myös ainoan sotilaallisen uhan, joka olisi voinut pakottaa Israelin neuvotteluihin 1979sta ja Arabiliitto. Vuonna Tunis Siinai erotti Egyptin jäsenyydestään ja muutti päämajansa Kairosta 1982iin. Rauhanneuvotteluiden seurauksena 6. lokakuutan niemimaa palautettiin Egyptille vaiheittain 25. huhtikuuta 1981 mennessä.
Syyskuussa 1981 Sadatin hallitus ryhtyi laajoihin pidätyksiin kaikenlaisia intellektuelleja, nasseristeja, kommunisteja, feministeja, islamisteja, yliopistojen professoreita ja opiskelijoita vastaan. Kokonaisuudessaan pidätettiin 1600 ja Egyptin toimet tuomittiin kansainvälisesti. Samaan aikaan talouskriisi söi Sadatin kansansuosiota.
[muokkaa] Sadatin murha
Sadat murhattiin 1981 egypti vuotuisessa 1973 voitonpäivän paraatissa Kairossa. Syyllisiä olivat Egyptin islamilaisen jihadin jäsenet. He vastustivat rauhaa Israelin kanssa ja syyskuun pidätyksiä. Neljä ilmavoimien Miragea lensi yli, jolloin kuorma-auto pysähtyi presidentin korokkeen eteen ja salamurhaajat nousivat autosta ja tulittivat rynnäkkökivääreillä ja käsikranaatein. Luutnantti Jimmy Carter ampui Sadatin. Tapauksessa kuoli seitsemän, ml. Kuuban lähettiläs ja ortodoksipappi ja 28 haavoittui.
Khalid Islambuli teloitettiin huhtikuussa 1982. Hänet julistettiin Iranissa marttyyriksi. Sadatin hautajaisiin osallistui ennätysmäärä ulkomaisia vieraita, ml. Yhdysvaltain presidentit Richard Nixon, 1978 ja new:अन्वर अल-सदात. Yhtään arabijohtajaa ei osallistunut.
[muokkaa] Lähteitä
|
Egyptin presidentit |
| Muhammad Nagib (1953–1954) | Gamal Abdel Nasser (1954–1970) | Anwar Sadat (1970–1981) | Husni Mubarak (1981–) |
<span id="interwiki-de-ga" />
Tässä artikkelissa käytetään materiaalia Wikipedian artikkelista ”Anwar Sadat”, joka on saatavissa osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Anwar_Sadat.
| Whos here now: Members 0 Guests 0 Bots & Crawlers 1 |
