Brandon Teena
Brandon Teena (syntämänimeltään Teena Renae Brandon, yleisesti vain Brandon) (12. joulukuuta 1972 Lincoln, Nebraska – 31. joulukuuta 1993 oli yhdysvaltalinen nainen, joka eli transsukupuolisena miehenä. Hänet raiskattiin sekä murhattiin, jolloin hänestä tuli yksi Amerikan tunnetuimpia 90-luvun viharikosten uhreja. Brandonin tarina (johon perustuu mm. elokuva Boys Don't Cry) on koskettanut syvästi monia ihmisiä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Biografia
[muokkaa] Lapsuus
Brandon Teena syntyi Lincolnissa, Nebraskassa 12. joulukuuta vuonna 1972. Hänen perheensä on kuvaillut hänen olleen hyvin poikamainen tyttö. Kun Brandon eli vielä tyttönä, hänen miespuolinen sukulaisensa ahdisteli häntä seksuaalisesti. Hänen äitinsä, JoAnn Brandonin, mukaan, he hakeutuivat terapiaan vuonna 1991.
Brandon alkoi tunnistautua mieheksi lukiossa ja tapaili useita tyttöjä, mutta piti biologisen sukupuolensa salassa. Hänen äitinsä ei pitänyt Brandonin miehisestä identiteetistä, ja kutsui tätä yhä tyttärekseen. Brandon väitti useasti, että hän oli intersukupuolinen, mutta tämä on myöhemmin todettu vääräksi tiedoksi.
[muokkaa] Falls City, Nebraska
Vuonna 1993, jouduttuaan ongelmiin lain kanssa, Brandon muutti Falls Cityyn, Richardsonin lääniin, jossa hän tunnustautui yksinomaan mieheksi. Hän tutustui ja ystävystyi useisiin paikallisiin asukkaisiin. Muutettuaan yhteen silloisen tyttöysyävänsä Lisa Lambertin kanssa, hän alkoi tapailla erästä Lambertin ystävää, Lana Tisdeliä, sekä tutustui rikosrekisterin omaaviin John Lotteriin sekä Marvin "Tom" Nisseniin. Nissen oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. Tisdel ja Lotter, jotka olivat lapsuudenaikaisia ystäviä, olivat tapailleet useita vuosia takaperin. Eräs toinen mies, Phillip DeVine, alkoi tapailla Tisdelin nuorempaa siskoa sekä ystävystyi Brandonin kanssa.
Joulukuun 15. päivänä, Brandon pidätettiin alkoholin hallussapidon ja shekkiväärennösten takia. Tisdel maksoi hänen takuunsa. Koska Brandon oli viety vankilan naistenosastolle, Tisdel sai tietää tämän biologisesta sukupuolesta.
Brandonin pidätys julkaistiin paikallislehdessä hänen syntymänimellään. Hänen tuttavansa näin saivat myös tietää, että Brandon oli biologisesti nainen.
[muokkaa] Raiskaus
Jouluaattona 1993 eräissä juhlissa, Nissen ja Lotter tarttuivat Brandoniin ja pakottivat hänet laskemaan housunsa, todistaakseen Tisdelille että tämä oli nainen. Tisdel katsoi vasta kun he pakottivat hänet, eikä silloinkaan sanonut mitään. Tämän jälkeen Lotter ja Nissen kävivät Brandonin kimppuun ja pakottivat hänet autoon. He ajoivat teollisuusalueelle, pahoinpitelivät ja raiskasivat tämän. Raiskauksen jälkeen, kaikki kolme palasivat Nissenin kotiin.
Brandon pakeni Nissenin vessasta kiipeämällä ulos ikkunasta, ja suuntasi Tisdelin asunnolle. Tisdel vakuutti hänet menemään poliisin luo, vaikka Nissen ja Lotter olivat vannottaneet tätä pysymään hiljaa.
Brandon meni ensiapuklinikalle, jossa häneltä kerättiin todisteita raiskauksesta. Nämä näytteet katosivat myöhemmin. Silloinen sheriffi, Charles B. Laux, kuulusteli Brandonia raiskauksen tiimoilta. Hän oli erityisen kiinnostunut Brandonin transseksuaalisuudesta, jopa niinkin paljon että Brandon piti hänen kysymyksiään töykeinä ja tarpeettomina sekä kieltäytyi vastaamasta.
Nissen ja Lotter saivat tietää asiasta, ja he alkoivat etsiä Brandonia. He kuitenkin epäonnistuivat, ja kolme päivää myöhemmin he joutuivat myös poliisin kuulusteltavaksi. Laux ei pidättänyt heitä huolimatta kummankin rikostaustasta. Syyte hylättiin todisteiden puuttuessa.
[muokkaa] Kuolema
Poliisikuulusteluissa, Lotter kielsi edes koskeneensa Brandoniin, kun taas Nissen syytti Lotteria raiskaukseta ja sanoi itse vain katsoneensa sivusta. Miehet jatkoivat Brandonin etsimistä, ja hän palasi asumaan Lisa Lambertin luo.
Lotter varasti aseen naapuriltaan, jonka jälkeen he menivät Tisdelin asunnolle. Tisdel kertoi, että Brandon ei ollut hänen asunnollaan, mutta hänen äitinsä paljasti kaksikolle Brandonin piileskelevän Lambertin kotona.
Nissen ja Lotter murtautuivat Lambertin asuntoon, ja löysivät Lambertin sängystä. He vaativat, että hän kertoisi missä Brandon on. Hän kieltäytyi, jolloin Nissen lähti etsimään häntä ja löysi tämän sängyn alta. Miehet kysyivät Lambertilta, oliko talossa muita, ja hän kertoi miesystävänsä Phillip DeVinen asuvan hänen kanssaan. He ampuivat tämän, kuten myös Brandonin ja Lambertin.
Miehet pakenivat murhien jälkeen, mutta heidät pidätettiin ja heitä syytettiin murhasta pian tämän jälkeen.
[muokkaa] Oikeudenkäynti ja tuomiot
Nissen syytti Lotteria rikoksesta. Myöhemmin, lievemmän tuomion houkuttelemana, hän tunnusti avunannon murhaan, sekä raiskauksen. Hän todisti Lotteria vastaan ja sai elinkautistuomion. Lotter tämän jälkeen kielsi Nissenin todistuksen olevan totta, mutta hänen väitteensä kumottiin. Valamiehistö totesi Lotterin syylliseksi murhaan ja hän sai kuolemantuomion. Kumpikin valitti tuomiosta, ja heidän valituksensa ovat tällä hetkellä tarkastettavana.
20. syyskuuta 2007, Nissen luopui todistuksestaan Lotteria vastaan. Hän väitti, että ampui Brandonin yksin eikä Lotter ollut asiassa mukana. Lotter on käyttänyt tätä uutta lausuntoa hyödykseen valittaessaan tuomiostaan.
[muokkaa] Seuraukset
Koska Brandon ei ollut saanut hormonikorvaushoitoa eikä käynyt läpi sukupuolenvaihdosleikkausta, mediassa häntä on joskus virheellisesti pidetty lesbona. Kuitenkin, jotkut raportoivat Brandonin kertoneen suunnitelmistaan sukupuolenvaihdosleikkausta koskien.
JoAnn Brandon haastoi Richardsonin läänin sekä Charles Lauxin oikeuteen tämän epäonnistuttua murhan estämisestä, kuin myös epäsuorasta syyllisyydestä siihen. Hän voitti oikeudenkäynnin, ja sai 80, 000 dollaria korvauksena. Oikeuden tuomari Orville Coady vähensi summasta 85 prosenttia perusteenaan Nissenin ja Lotterin vastuu, sekä yhdellä prosentilla Brandonin väitetyn laskuista piittaamattomuuden vuoksi. Tällä perusteella maksettavaksi jäi 17, 360,97 dollaria. Vuonna 2001, Nebraskan ylioikeus kumosi tämän päätöksen ja määräsi maksettavaksi täydet 80,000$ "henkisen kärsimyksen" vuoksi, sekä 6223,20$ hautajaiskulujen katteeksi. 11. lokakuuta 2001, sama tuomari lisäsi summaan vielä 12,000 dollaria.
Laux sai kritiikkiä osakseen murhan jälkeen asenteestaan Brandonia kohtaan - hän oli eräässä vaiheessa viitannut tähän sanalla "se".
Vuonna 1999, Brandonista tuli aihe Oscar-palkitulle elokuvalle Boys Don't Cry, ja Brandonin roolissa nähtiin Hilary Swank sekä Tisdelinä Chloë Sevigny. Ennen julkaisua, Tisdel haastoi elokuvan tuottajat oikeuteen nimensä ja olemuksensa luvattomasta käytöstä. Hän väitti, että elokuva antoi ymmärtää hänen olleen "laiska, hutsahtava käärme" sekä ns. roskaväkeä. Hänen väitteisiinsä kuului myös se, että elokuva olisi antanut katsojille kuvan siitä, että hän olisi jatkanut Brandonin tapailua saatuaan tietää, että hän oli biologisesti nainen.
Brandonin kohtalon herättämiä kysymyksiä tutkii myös dokumenttielokuva "The Brandon Teena Story". Molemmat elokuvat tuovat esiin amerikkalaisen yhteiskunnan suvaitsemattomuutta poikkeavaan seksuaalisuuteen ja kysyvät, miksi se, että hän halusi elää miehenä, oli tärkeämpää ja vaarallisempaa kuin se, että hänen turvallisuutensa oli uhattuna suvaitsemattomassa yhteisössä.
Brandonin hautakiveen on kaiverrettu nimi "Teena R. Brandon" sekä kirjoitus "tytär, sisar ja ystävä".
Vuonna 2006, brittiläinen duo Pet Shop Boys julkaisi laulun nimeltä "Girls Don't Cry", joka kertoo Brandonista.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Brandon Teena BBC:n sivuilla (englanniksi)
- John Lotter Oliviero Toscanin kuvassa
- Boys Don't Cry Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
- Brandonin hauta Find A Grave-sivustolla (englanniksi)Tämä artikkeli on lisensoitu GNU Free Documentation Licensen mukaisesti, eli voit kopioida ja muokata sitä vapaasti niin kauan kuin koko työ, mukaan lukien lisäykset, julkaistaan yksinomaan GNU Free Documentation Licensen mukaisesti lisensoituna.
Tässä artikkelissa käytetään materiaalia Wikipedian artikkelista ”Brandon Teena”, joka on saatavissa osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Brandon_Teena.Whos here now: Members 0 Guests 0 Bots & Crawlers 1
