Jeffrey Dahmer

Poliisin kuva Jeffrey Dahmerista.

Jeffrey "Jeff" Lionel Dahmer (21. toukokuuta 1960 – 28. marraskuuta 1994) oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja ja kannibaali, joka murhasi 17 miestä vuosina 1978–1991 suurimman osan murhista tapahtuessa vuosina 1989–1991.

Lapsuus ja nuoruus

Dahmerin sanotaan olleen seksuaalisen hyväksikäytön uhri 8 vuoden iässä, hyväksikäyttäjänä naapurinsa. Dahmer oli nuoruudessaan hyvin ujo ja hän kärsi huonosta itsetunnosta. Hänellä oli myös jatkuvia päihdeongelmia. Hänen vanhempansa erosivat Dahmerin ollessa teini-ikäinen ja hänet jätettiin oman onnensa nojaan. Dahmer oli jo nuorena kiinnostunut kuolleiden eläinten silpomisesta ja paloittelusta.

Dahmerin isä suostutteli Dahmerin liittymään armeijaan, jossa hän palveli lääkintämiehenä Saksassa. Alkoholiongelmansa takia Dahmer kuitenkin vapautettiin tehtävistään. Dahmerin palvelusaikana tapahtui kolme selvittämätöntä murhaa aivan sotilastukikohdan tienoilla. Milwaukeehen palattuaan hänet pidätettiin pian itsensäpaljastelusta. Vuonna 1988 Dahmer pidätettiin 13-vuotiaan pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja hän joutui siviilityöleirille vuodeksi.

Murhat

Useimmat Dahmerin uhreista olivat nuoria homoseksuaaleja. Dahmer myös säilytti uhriensa ruumiit asunnossaan. Häntä syytettiinkin myös nekrofiliasta ja kannibalismista. Dahmer myönsikin syöneensä uhriensa hauikset. Hän keräsi myös uhriensa pääkalloja.

Ensimmäisen murhansa Dahmer teki ollessaan 18-vuotias. Tuolloin hän tappoi Steve Hicksin, jonka oli kutsunut kotiinsa. Hän sai jatkaa murhiaan melko rauhassa, vaikka naapurit valittivatkin Dahmerin asunnosta tulevasta hajusta ja sähkösahan pitämästä äänestä. Dahmer puolustautui hajun johtuvan rikkinäisen pakastimen vuoksi pilaantuvasta lihasta, ja äänen tulevan kirjankansien taivutuskoneesta.

27. toukokuuta 1991 eräs Dahmerin uhreista, 14-vuotias laosilainen Konerak Sinthasomphone, onnistui pakenemaan Dahmerin asunnosta. Milwaukeen poliisi kuitenkin palautti alastomana ja sekavana harhailleen pojan Dahmerille, koska Dahmer uskotteli poliisille pojan olevan hänen 19-vuotias rakastajansa. Myöhemmin samana iltana Dahmer paloitteli uhrinsa. Dahmerin uhrin takaisin käännyttäneet poliisit, John Balcerzak ja Joseph Gabrish, erotettiin Milwaukeen poliisista Dahmerin pidätystä seuranneen mediakohun myötä, mutta he pääsivät myöhemmin takaisin töihinsä päätöksestä valitettuaan. Onnistuneen työtaistelun johdosta poliisiliitto valitsi molemmat "vuoden poliiseiksi".

Kesällä 1991 Dahmer teki useita murhia nopeaan tahtiin, noin yhden joka viikko. Dahmer murhasi huumaamalla uhrinsa tiedottomaan tilaan, käyttämällä heitä seksuaalisesti hyväkseen ja lopuksi paloitteli uhrinsa pakastaakseen parhaat palaset. Viimeisen uhrinsa, Joseph Brandehoftin, hän murhasi vain kolme päivää ennen kiinnijäämistään.

Vangitseminen ja kuolema

22. heinäkuuta 1991 Tracy Edwards onnistui pakenemaan Dahmerin asunnosta. Edwards pysäytti poliisiauton ja johdatti poliisit Dahmerin asunnolle. Poliisit löysivät Dahmerin asunnosta 11 hänen surmaamansa uhrin ruumista, sekä valokuvia heistä ennen ja jälkeen kuoleman. Jääkaapista löytyi lisäksi uhrien päitä. Dahmer pidätettiin ja häntä syytettiin 15 murhasta, joista hänet tuomittiin viiteentoista elinkautiseen vankeusrangaistukseen (vähintään 936 vuotta) 17. helmikuuta 1992.

Dahmer murhattiin vankilassa 28. marraskuuta 1994, kun elinkautisvanki Christopher Scarver hakkasi Dahmerin ja erään toisen vangin, Jesse Andersonin kuoliaiksi painonnostotangolla. Antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä ja vakavasta psykoottisesta häiriöstä kärsinyt Scarver selitti vartijoille Jumalan määränneen hänet toimimaan näin. Hänen on sanottu kärsineen Aspergerin oireyhtymästä, mutta sai murhista kuitenkin kaksi elinkautista lisää.

Dahmerin kuoleman jälkeen hänen aivojaan olisi haluttu tutkia, mutta Dahmerin isä kielsi sen vedoten uskonnollisiin periaatteisiinsa. Dahmerin ruumis hävitettiin polttamalla ja tuhkat jaettiin hänen biologisen äitinsä ja isänsä kesken. Dahmerin isä kirjoitti myöhemmin kirjan (A Father's Story), joka käsitteli Dahmerin tekoja sekä niiden vaikutusta hänen perheeseensä.

Uhrit

• Steven Hicks, kesäkuussa 1978
• Steven Toumi, syyskuussa 1987
• James Doxtator, lokakuussa 1987
• Richard Guerrero, maaliskuussa 1988
• Anthony Sears, helmikuussa 1989
• Raymond Smith, toukokuussa 1990
• Eddie Smith, kesäkuussa 1990
• Ernest Miller, syyskuussa 1990
• David Thomas, syyskuussa 1990
• Curtis Straughter, helmikuussa 1991
• Errol Lindsey, huhtikuussa 1991
• Tony Hughes, 24. toukokuuta 1991
• Konerak Sinthasomphone, 27. toukokuuta 1991
• Matt Turner, 30. kesäkuuta 1991
• Jeremiah Weinberger, 5. heinäkuuta 1991
• Oliver Lacy, 12. heinäkuuta 1991
• Joseph Bradeholt, 19. heinäkuuta 1991

Kirjallisuutta

• Dahmer, Lionel: A Father's Story: One Man's Anguish at Confronting the Evil in His Son. Little, Brown, 1994. ISBN 978-0316910125. (englanniksi) - Dahmerin isän kirjoittama kirja
• Davis, Don: The Jeffrey Dahmer Story: An American Nightmare. St. Martin's Press, 2006. ISBN 978-0312928407. (englanniksi)
• Mann, Robert W. & Williamson, Miriam Ehrlich: Forensic Detective: How I Cracked the World's Toughest Cases. Ballantine Books, 2007. ISBN 978-0345479426. (englanniksi)
• Masters, Brian: The Shrine of Jeffrey Dahmer. Hodder Paperbacks, 2007 Tunniste = ISBN 978-0340938331. (englanniksi)
• Pincus, Jonathan H.: Base Instincts - What Makes Killers kill?. W.W. Norton & Company, 2002. ISBN 978-0393323238.
• Dark Journey, Deep Grace: The Story Behind a Serial Killer's Journey to Faith. Leafwood Publishing, 2006. ISBN 978-0976779025. (englanniksi)

Elokuvia

• Jacobson, David: Dahmer. 2002. ASIN B00009PC04
• Bowen, David R.: The Secret Life of Jeffrey Dahmer. 2002. ASIN B00006JY4P

Aiheesta muualla

• Artikkeli Crime Library -sivustolla (englanniksi)
  

Tämä artikkeli on lisensoitu GNU Free Documentation Licensen mukaisesti, eli voit kopioida ja muokata sitä vapaasti niin kauan kuin koko työ, mukaan lukien lisäykset, julkaistaan yksinomaan GNU Free Documentation Licensen mukaisesti lisensoituna.

Tässä artikkelissa käytetään materiaalia Wikipedian artikkelista ”Jeffrey Dahmer”, joka on saatavissa osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Jeffrey_Dahmer.