Kyllikki Saaren murha

Auli Kyllikki Saari (6. joulukuuta 1935 – 17. toukokuuta 1953) oli 17-vuotias tyttö, joka surmattiin Isojoella 17. toukokuuta 1953. Tapaus on yksi Suomen kuuluisimpia selvittämättömiä henkirikoksia.

Kyllikki Saari nähtiin elossa viimeisen kerran 17. toukokuuta 1953, jolloin hän lähti hengelliseen nuorisotilaisuuteen Kortteenkylän kansakouluun ystävänsä Maiju Helena Yli-Hietalan kanssa. Kotiin palatessaan Kyllikki ja Maiju erosivat Meijerin risteyksessä, josta Kyllikki lähti pyöräilemään Kauhajoentietä pitkin kotiinsa. Sinne asti hän ei koskaan päässyt.

Kyllikin vanhemmat tekivät katoamisilmoituksen kaksi päivää myöhemmin. Alkoi laaja etsintäoperaatio, jossa olivat mukana isojokelaiset, lehtimiehiä ja radiotoimittajia. Etsintöjä jatkettiin tuloksetta heinäkuuhun asti, kunnes kaksi marjastajaa näki suonsilmäkkeestä pilkottavan polkupyörän renkaan. Pian kävi ilmi, että pyörä kuului Kyllikille. Renkaiden venttiilit oli poistettu, jotta se uppoaisi paremmin suohon jälkiä jättämättä.

Lauantaina 10. lokakuuta yhdeksän aikoihin aamulla Valtteri Mäkelä -niminen mies nosti maasta mytyn, joka osoittautui Kyllikin kengäksi. Kengän sisään oli tungettu kaulaliina ja miesten sukka. Kaulaliinassa oli hampaanjälkiä, josta pääteltiin että sitä olisi käytetty suukapulana. Sukan omistaja ei koskaan selvinnyt.

Sunnuntaina 11. lokakuuta aamupäivällä Ilmari Hietaoja -niminen mies kiinnitti huomiota kuivuneeseen männynnäreeseen, joka seisoi keskellä suomätästä. Kun multaa ja mättäitä oli poistettu, paljastui puolen metrin syvyydestä osittain maatuneena Kyllikki Saaren ruumis, jonka alaruumis oli paljas ja toinen rinnoista vedetty ulos rintaliiveistä. Oikeuslääketieteen professori Unto Uotila totesi ruumista tutkittuaan, että Kyllikki oli saanut surmansa päähän osuneesta tylpän esineen iskusta, joka oli suunnattu kasvoihin. Emättimestä ei löytynyt miehen siemennestettä, mutta se ei poissulje seksuaalirikoksen mahdollisuutta.

Kyllikki Saari haudattiin 25. lokakuuta 1953. Siunaustilaisuuteen Isojoen kirkolla osallistui ennätysmäärä surijoita, noin 25 000 ihmistä.

Epäiltyjä

Kyllikki Saaren tapauksessa epäiltyjä on ollut ennätysmäärä. Eräs, jota epäiltiin pitkään, oli Isojoen entinen pastori Kauko Kanervo, jolla oli kuitenkin vedenpitävä alibi. Hän oli siirtynyt kolme viikkoa ennen murhaa Merikarvialle. Hän oli ollut Merikarvialla murhailtana ja hänen liikkeensä selvitettiin tarkoin. Suohaudan päällä ollut männynnäre oli teroitettu toisesta päästä puukolla vuolemalla, ja vuolujäljestä pääteltiin tekijän olleen vasenkätinen. Tämän löydöksen johdosta seudun kaikki vasenkätiset joutuivat kuulusteltaviksi, mutta ketään ei pidätetty.

Tekijäksi on myös epäilty Bodominjärven murhiinkin liitettyä saksalaissyntyistä Hans Assmannia, jonka tiedettiin liikkuneen Isojoen ja Kauhajoen suunnalla murhailtana. Assmann myös omisti murhan aikoihin vaaleanruskean Opel -merkkisen henkilöauton, jollaisen useat silminnäkijät olivat nähneet kiirehtivän murhapaikan suunnalta poispäin. Assmann jopa itse epäsuorasti tunnusti rikospoliisi Matti Paloarolle vuonna 1997 olevansa vastuussa Kyllikki Saaren kuolemasta. Hän kertoi autonkuljettajansa törmänneen autollaan Saareen vahingossa, mutta jälkiensä peittämiseksi miehet lavastivat tapauksen murhaksi. Assmannin vaimo on kertonut, että hänen mieheltään puuttui automatkalta palattuaan toisen jalan sukka ja hänen kenkänsä olivat märät. Myös autossa oli näkyvissä pieniä kolhuja. Muutaman päivän kuluttua Assmann ja tämän autonkuljettaja lähtivät uudelleen automatkalle, mutta tällä kertaa heillä oli lapio mukanaan.

Vuonna 2004 Iltasanomat kirjoitti, että poliisi on varma Kyllikki Saaren surmaajan henkilöllisyydestä, mutta kyseinen henkilö kuoli mielisairaalassa jo 1970-luvulla, joten asia jätettiin sikseen. Virallisesti tutkimukset kirjattiin lopetetuiksi elokuussa 1956.

Kyllikki Saaren suohautaa käy edelleen kesäisin katsomassa suuri joukko väkeä. Hauta sijaitsee Seututien 661 varrella Isojoelta Kauhajoelle päin, noin paikassa 62°09′N 021°57′E.

Aiheesta muualla

• Karhunen, Pekka J. & Himberg, Kimmo: Murha ratkeaa laboratoriossa. Tiede, 2000, nro 1. Artikkelin verkkoversio 30.11.1999 Viitattu 29.1.2008.
• YLE/Elävä arkisto: Kyllikki Saaren surma
• Markkula, Hannes: Kuusi suomalaista murhaa. Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5081-1 (sid.).
• Jermo, Aake: Murha ei vanhene koskaan: reportaasi surmantöistä. Otava, 1975. ISBN 951-1-02135-4 (sid.).
• Markkula, Hannes: Suomalainen murha 1953-1990. Helsinki: Eurooppalainen kustannustalo, 1991. ISBN 951-96267-0-0.

Lähteet

Tämä artikkeli on lisensoitu GNU Free Documentation Licensen mukaisesti, eli voit kopioida ja muokata sitä vapaasti niin kauan kuin koko työ, mukaan lukien lisäykset, julkaistaan yksinomaan GNU Free Documentation Licensen mukaisesti lisensoituna.

Tässä artikkelissa käytetään materiaalia Wikipedian artikkelista ”Kyllikki Saaren murha”, joka on saatavissa osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kyllikki_Saaren_murha.

Whos here now:   Members 0   Guests 0   Bots & Crawlers 1