Luokka:Suomalaiset murhaajat

Epätäydellisten tietojen kanssa kulkenut murhajuttu Hilkka Myllymäki -tapaus täyttää 40 vuotta pian. On siis paikallaan käydä tapausta tutkimuksien ja erään syylliseksi leimatun lähtökohdista.

Kesäkuun alussa lauantaina 1971 Alavuden Sääskiniemellä lähti tansseihin 16 vuotias Hilkka Myllymäki. Paikallisen tavan mukaan tullaan maantien varteen, josta bussi vie tanssipaikka Aulavalle tanssiväen. Sama bussi tuo takaisin sitten yöllä. Siitä bussista sunnuntain pikkutunnilla astui Hilkka Myllymäki tienposkeen. Ajoi kohti kotiaan kapeaa metsätietä. Se oli hänen elämänsä viimeinen pyörämatka. Siellä tuli vastaan murhaaja, naapurin aikamiespoika ja sukulainen Paavo Maijala. Pienen keskustelun jälkeen Paavo M. pahoinpiteli, raiskasi ja kuristi Hilkan lähellä uhrin kotoa. Hän vei ruumiin 25 metrin päähän tiheään pensaikkoon ja heitti Hilkan polkupyörän vielä kauemmaksi metsään piiloon. Sitten murhamies palasi äitinsä luokse kotiin. Hilkkaa ei varsinaisesti heti kaivattu kotona. Joskus hän oli jäänyt ystävien luokse kirkonkylään. Vasta maanantaina, kun tiedettiin polkupyörän kadonneen aloitti naapurit, mukana myös Paavo M. etsinnät. Ruumis löytyi ja pyörä löydettiin. Samalla sotkettiin paikan jälkiä ja ammattitaidoton Alavuden poliisi päästi jopa uteliaita paikalle. Pienen kylän peitti pelko ja tieto levisi mm. kauppa-auton mukana tiistaiaamulla pitkin kylää. Tuolloin tiistaina kylällä asuva Aulis S. oli lähdössä 17 vuotiaana Helsinkiin työhakuun ja etsimään onnellisuutta maailmalta. Juna vei Auliksen yöllä Helsingin asemalle. Eli kuten stadin kundit nauraa: ”Bönde ståndas bulis pläägis steissillä landena!” Aulis oli kuitenkin toiminnan miehenalku. Hän käveli pääpostiin kysymään työtä. Pääsi kello 15 iltatuuriin laittelemaan paketteja. Päivällä oli Alavudella päästy murhatutkimuksissa alkuun. Paikalle tuli Vaasan KRP:n päällikkö komisario Ahti Aronen ja apulaisensa. Pikaisessa kuulustelujen alkukehässä kuultiin myös Paavo M. Hänen esiintymisensä oli kuulemma ollut varmaa ja vakuuttavaa, kertoi Aronen myöhemmin julkisuudessa. Aulis S:n paikkakunnalta lähteminen vietiin heti poliisin tietoon. Kuvannee jonkinlaista poliisityön nopeutta, että Auliksen olinpaikka Helsingin pääpostissa oli poliisin tiedossa klo 16 saman päivänä! Poliisi vielä kuitenkin tavoitteli Aulista silloin kotoaan. Auliksen saartoi postin kaksi etsivää ja neljä KRP:n poliisia laittelupöytää vasten rynnäköllä. Raudoitti monien työtoverien nähden hämmästeltäväksi. Aulis S. sai kyydin Volgan takapenkillä raudoissa pahamaineiseen Ratakatu 12:sta ja siellä alimpaan kellariselliin. Sellin lattia on asfalttia, veeseepönttöä ei ole vaan on reikä lattiassa. Sen reunat täynnä kuivanutta ihmispaskaa ja kusiliemi lilluu reiässä. Betoninen sänky, josta patja tyynyineen on rullattu ylös kaapinpäälle ja likaiset seinät täynnä rivouksia, kusta, räkää ja muuta edellisten sinne jättämää. Niissä selleissä ovat murtuneet punakaartilaiset, sotasyylliset, desantit, valco-roistot, metromiehet ja kovat konnat vuosikymmenten aikana. Sitten aloitettiin 17 vuotiaan kuulustelut. Silloin oli virallinen täysi-ikäisyysikä 21 vuotta! Ei ollut myöskään paikalla sosiaaliämmiä, eikä koukkunokkaisia juristeja apuna. Ensimmäinen kuulustelu merkittiin päättyneeksi klo 23.48! Siinä oli ensikertaiselle maalaispojalle alku elämään! Alavuden poliisi ”vuoti” Auliksen pidättämisen lehdille. Ilta-Sanomat veti otsikon ”Alavuden murhatutkimukset siirtyneet Helsinkiin”! Seuraavana päivänä läpyskä tiesi, että ”Alavuden murhaaja pidätetty Helsingissä?” Tämä tieto kiiri muutaman kymmenen talouden kylässä sihisten käärmeentavalla sanomalehti Viisikunnassa. Auliksen naapuritalon emäntä vielä lisäsi kiimansa vaahtoa kertomalla, että oli nähnyt Auliksen menevän yöllä murhapaikalle päin. Sen poliisi nieli sellaisenaan. Sillä emännän valheella hiillostettiin poikaa Helsingissä. Samaan aikaan kuitenkin poliisien papereissa oli jo tieto, että ns Myllymäentiellä murhapaikalla oli ollut liikkeellä traktoreineen Paavo Maijala juuri bussin kulkemisaikaan yöllä. Poliisi tiesi, että Paavo M. oli tullut kotiinsa verisissä vaatteissa. Hänen vanha äitinsä oli pessyt vaatteet heti yöllä. Tämä ei poliisia kiinnostanut. Piti nopeasti saada Aulis tunnustamaan. Ainoa sopiva tekijä jätettiin sivuun! Tunnustusta lähti Helsinkiin hakemaan itse Ahti Aronen. Pää-KRP:stä tuli älyllisyyden ja tutkinnan huippua mukaan kuulusteluun mm. Kaarlo Nummela ja sittemmin poliisijohtajaksi noussut Erkki Korhonen. Aulis haettiin nyt uudesta asunnostaan. Se oli Helsinginkadulla no 17 oleva alivuokralaiskämppä, jonka Aulis oli saanut Uskovaisten Asuntovälityksen kautta. Hieman ennen kello kahdeksaa illalla oli ovikello. Soittamassa oli varmuudeksi kolme poliisia. Se oli juuri kaupunkiin tulleen hiljaisen maalaispojan kova paikka. Siitä vietiin poikaparka miesvoimin pois. Vuokraemäntä vielä saatteli tiedolla, että ”sinähän maksoit vain kuukauden vuokran! Et asu sitten kauempaa!” Alkoi yökuulustelu, jossa maamme poliisin kertakaikkinen parhaimmisto painosti 17 vuotiasta tunnustamaan, että saisi janoonsa Jaffaa ja pääsisi nukkumaan! Samaan aikaan Alavuden Sääskiniemellä asiat olivat sekaisin. Oli tullut ilmi tutkimuksissa, että kiihkeä raittiusliikkeen puuhamies tunnusti, olleensa omalla pontikkatehtaalla keittämässä sinä yönä. Kirkkohallinnon näkyvä ja kiivassanainen puheenjohtaja pakotettiin kertomaan olleensa makaamassa nuorta leskinaista! Arkipuheissa hän manasi saatanan käryllä synnit muiden niskaan. Muutakin ”rikollista ja moitittavaa” löytyi. Pikku kylä olikin melkoinen rikoksen ja salaperäisen touhun pesä! Monet olivat kuitenkin siitä tyytyväisiä, että Aulis oli pidätetty. Paavo Maijalaa saattoi joku epäillä jo, mutta mm. kylän kaksi ökyisäntää puolsi Paavoa lähtökohtanaan, että ”Paavo on innokas nuorisoseuramies! Sellainen ei tee rikoksia! Paavo on nuorisoseuratalon järjestysmies ja lämmittäjä, joten paskapuheet pitää loppua!” Paavo Maijala jätettiin tutkimuksissa rauhaan syyskuuhun saakka! Miksi jätitte? tiedusteltiin komisario Aroselta oikeudenkäynnissä? Hän ei ”Tutkinnallisista syistä halunnut vastata! Kyllä häneen kohdistui jokin tutkinnan haara jo kesällä”. Auliksen vanhempia haukuttiin ja syyteltiin. Kylällä levisi hullummat seksijutut ja muut jumalattomuudet Auliksen niskaan. Samalla Helsingissä Aulis meni uuteen työpaikkaan bussifirmaan Espooseen. Siellä hän opetteli uutta ammattia ja ruotsin kieltä. Paikan väki puhui vain sitä. Poliisi tuli noutamaan kesken työpäivän. Sellainen ei ole työnantajasta hauskaa koeaikana. Piti siis taas vaihtaa työtä toiseen bussifirmaan. Siellä Aulis ehti kertoa vainostaan työnjohdolle. Sille naurettiin, mutta hölmöjen hymy hyytyi ensimmäisen pidätysnäytöksen myötä. Elokuussa päätti Ahti Aronen ja Kaarlo Nummela ja poliisit, joiden nimet eivät esiinny kuulustelupöytäkirjoissa todella pusertaa Aulista. Oltiin taas Ratakatu 12 kuulusteluhuoneessa ja nyt lähtökohta oli, että ”Tunnustus tulee tavalla tai toisella! On niin paljon todisteita!” Ei sellaista tunnustusta tullut, vaan Auliksen veljet noutivat pikkuveljensä pois keskellä yötä. Uhkasivat asian julkisuudella. Oli takana yhdeksän syömätöntä ja juomatonta kuulustelutuntia 17 vuotiaalla pojalla. Sitä eivät kestäisi nämä nykyiset läskiset jengimiehet ja valtion kouluttamat ammattitappajat. Oli kesä 1971 ja naisten ruumiita löytyi sorakuopista ja teiden varsilta. Poliisi oli voimaton, joten lehdistökin halusi mitä vain sähäkkää äksöniä juttuihin. Hymy lupasi 15 000 mk Hilkan jutun selviämisestä. Se oli silloin valtava raha! Sillä olisi ostanut 2 kupla Volkkaria tai kahdeksan hyvää lypsylehmää! Sääskiniemellä monet ovat läheistä sukua keskenään ja juuri Myllymäen sukuun oli paljon kiinnekohtia. Siksi huhut vahvistuivat ja painostus kykenemätöntä Alavuden poliisia kohtaan lisääntyi. Haluttiin Auliksesta murhamies vaikka miten! Toisaalta haluttiin Paavo Maijalan maine puhtaaksi lopullisesti. Koko alkukesä levitettiin tietoa vaaleasta autosta. Sellaista ei todellisuudessa etsitty! Pyrittiin ainoastaan löytämään lisää huhuja ja ”silminnäkijöitä” Auliksen liikkumisen varmistamiseksi. Aulis oli päättänyt mennä vapaaehtoisena armeijaan. Hänet hyväksyttiin lokakuun erään Isosaareen. Hän ehti jo järjestää uudessa kolhoosiasunnossaan uuden vuokralaisenkin tilalleen ja puhua asiat työnantajalleen. Aivan viime tingassa armeija perui perustelematta asian. Poliisi oli pystynyt vaikuttamaan palvelukseenastumiseen. Aulis pääsi armeijaan sitten helmikuussa 1972, kun Maijalan oikeudenkäyntikin oli aluillaan. Kesäkuun alusta marraskuuhun 1971 pyrki Suomen poliisin parhaimmisto tekemään 17 vuotiaasta maalaispojasta Ratakatu 12:sta kellarissa murhamiestä! Sitten, kun murhaaja itse alkoi viestittää murhatyöstään, vaihdettiin vastantahtoisesti tutkimukset takaisin Alavudelle Paavo Maijalaan! Tätäkään ei Aronen kyennyt selvittämään järjellisesti oikeuden käynnin aikana. Hän oli sokeasti typeryyttään mennyt Sääskiniemen kyläläisten hokemaan harhaisuuteen. Paha virhe poliisilta, joka sai myöhemmin asiasta paljon kiitosta!

Harvassa henkirikoksessa on tunaroitu näin hirveästi! Suurin töpeksijä oli päätutkija Ahti Aronen. Häntä auttoivat Helsingin KRP:n parhaat nousevat tutkijat -jo silloin johtavassa asemassa ollut Korhonen. Muistuttaa kovin Nils Gustafssonin ajojahtia Bodonjärvestä, tai Ulvilan Aueria. Nuorukaiselta vietiin kolme työpaikkaa tarkoituksellisena painostustoimenpiteenä. Hän joutui etsimään asuntoa, kuin jokin pakolainen! Toinen toimenpide oli painostaa nuorukainen johonkin tunnustukseen syömättömyydessä ja janossa! Häntä kohdeltiin monen lain vastaisesti. Hän oli alaikäinen, jota kuulusteltiin öisin! Hänet kampattiin elämänsä ensimmäisenä päivänä yhteiskunnan toimesta lähtötelineeseen! Sitten hänet unohdettiin. Häntä ei sitten ollutkaan. Valtava määrä Auliksen kuulustelupöytäkirjojen litteitä on hukattu 1971 – 75 ajalla matkalla KRP:stä Alavuden arkistoon. Ainakin kahden yökuulustelun materiaalista on etusivut rytyten repäisty. Seuraa vain sisäsivut jäljellä arkistossa. Niistä ei voi enää lukea kellonaikoja? Kuka ne onkaan tuhonnut? Kenen/keiden piti saada pois silmistä sellaista materiaalia, joka joskus olisi voinut olla raskauttavaa Erkki Korhoselle, Ahti Aroselle, tai Kaarlo Nummelalle? Kaikkien kuulustelijoiden nimiä ei mainita virallisissa kuulustelupöytäkirjoissa! Eikä aina selvennetty ”kuulijatodistajankaan” sutattua nimeä. Hymy -lehden palkkiota ei jaettu kenellekään, mutta sen avulla lehti teki pienestä kylästä kyräilyn ja vihan pesän vuosikymmeniksi. Vieläkin siellä elää se naapurin emäntä Eeva H. joka ”näki Auliksen menevän murhapaikalle”! Siellä nauttii myös käydessään suurta nuorisoseuralaista arvostusta murhaaja Paavo M. Erikoisinta on, että Hilkan suku kantoi Auliksen suvulle kaunaa, vaikka syyllinen on omassa suvussa! Siinä olisi sielutieteilijöille ongelman selittämistä. Yhä Sydänmaan nuorisoseurantalolla kesäjuhlilla tai Santeri Alkio-päivillä viinapäissään jotkut jupisee Paavo Maijalan puolesta puolustuspuheita. Nuorisoseuraliike ja silloinen maalisliitto oli Alavudella yksi ja sama voimavaikuttaja. Kaikki asiat eivät menneet poliittisesti kaikkien mieleen murhatutkimuksissa. Päätutkija oli maalaisliiton miehiä Vaasassa poliisitoimensa ohessa. Aulis tutki juristin kanssa koko myllytyksen läpi myöhemmin. Löytyi paljon moitittavaa. Oli joitakin raskaitakin virheitä poliisilla mm. alaikäisyys, yökuulustelut, sosiaalitoimen laiminlyönnit, veljien paikallaolokielto alaikäisen kohdalla, janossa ja nälässä pitäminen ja laittomien menetelmien käyttäminen. Aulista neuvottiin ja suoraan varoitettiin pitämään ”matalaa linjaa” asiassa. Vihjattiin ongelmista myöhemmin. Valtio/poliisi ei sitten syksyn 1971 ole ollut Aulikseen yhteydessä tässä keississä. Silloin 9.6.1971 annettu Helsingistä poistumiskielto luvatta on vieläkin voimassa!