Mike Tyson
Michael Gerard Tyson (s. 30. kesäkuuta 1966 New York, Yhdysvallat) entinen ammattilaisnyrkkeilijä ja raskaan sarjan nuorin maailmanmestari. Tyson otti nuorimman mestarin tittelin itseltään Floyd Pattersonilta.[1] Kutsumaniminään "meany Mike" ja "Baddest man on the planet" Tyson voitti ensimmäiset 19 ammattinyrkkeilyotteluaan tyrmäyksellä, joista 12 ensimmäisen erän aikana. Hän dominoi raskastasarjaa 1980-luvun loppuosan ajan, kunnes menetti tittelinsä sillä hetkellä 28-4-1 ottelulistan omaavalle James Douglasille vuonna 1990.
Vuonna 1992 Tyson tuomittiin raiskauksesta kolmeksi vuodeksi vankilaan. Päästyään vankilasta hän otti muutaman lämmittelyottelun, jonka jälkeen kohtasi Evander Holyfieldin, joka voitti hänet. Miesten välisessä uusintaottelussa Tyson puraisi vastustajaltaan korvasta palasen pois. Tyson pääsi vielä 35-vuotiaana MM-otteluun, jossa hävisi englantilaiselle Lennox Lewisille 8. erän tyrmäyksellä vuonna 2002. Tyson lopetti uransa vuonna 2005 hävittyään muutamalle tuntemattomalle kiertuemiehelle.
Tyson on historian eniten mielipiteitä jakanut nyrkkeilijä. Tysonin kannattajat pitävät häntä miltei poikkeuksetta maailman kaikkien aikojen parhaana nyrkkeilijänä, mutta vastaavasti suurin osa nyrkkeilyn asiantuntijoista ei mainitse hänen nimeään kaikkien aikojen raskaansarjan mestareista puhuttaessa. Vuosituhannen vaihteessa nyrkkeilyn raamattuna pidetty kansainvälinen Ring-lehti listasi juhlavuoden kunniaksi kaikkien aikojen raskaansarjan TOP-10 nyrkkeilijää eikä Tysonia löytynyt listalta. Kuitenkin voidaan sanoa että hän oli kiistatta maailman paras raskaansarjan nyrkkeilijä vuosina 1986 – 1989.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Aikaisemmat vuodet
Tyson syntyi ja varttui Brooklynin Bronsvillen lähiössä. Hänen vanhempansa olivat Lorna Smith Tyson ja Jimmy Kirkpatrick.[2] Tysonin varhainen lapsuus oli onneton. Hän kasvoi Bronsvillen kaduilla. Nuorena hän ajautui usein ongelmiin poliisin kanssa ja hänet erotettiin koulusta tappelun vuoksi.
Vain 9-vuotiaana Tyson oli pidätetty kaikkiaan 52 kertaa[3] Lopulta Tyson päätyi Upstate New Yorkissa Tryon Schoolin poikakouluun. Bobby Stewartin ohjauksessa Tysonin nyrkkeilytaidot ja kyvykkyys nyrkkeilykehään huomattiin. Tyson oli fyysisiltään ominaisuuksilltaan sopiva, hän painoi 200 paunaa (91 kg) jo 13-vuotiaana. Stewart harjoitti häntä muutamia kuukausia ja tutustutti hänet legendaariseen Cus D'Amatoon.[4] Cus D’Amato näki Tysonin kyvyt ja alkoi valmentaa häntä. D’Amatoa on sanottu Tysonin maineen isäksi. D'Amatosta tuli myöhemmin Tysonin laillinen huoltaja. D’Amato kuoli 77-vuotiaana vuonna 1985.
[muokkaa] Amatööriura [5]
[muokkaa] 1981
- Heinäkuu: Tuntematon vastustaja KO1
United States Junior Olympic Heavyweight Championship
- Marraskuu Ernie Bennet, Rhode Island L3
[muokkaa] 1982
- Heinäkuu Jonathon Littles,KO2
- Heinäkuu Don Cozad, Salem Or KO 1
- Heinäkuu 26. Kelton Brown, Salem Or KO1
Edelliset 3 ottelua olivat osa Yhdysvaltojen Junior Olympic Heavyweight -kilpailua.
- Kilbert Pierce, Boston, W3
Tämä ottelu oli osa USA/ABF liiton Kilpailua
- Joulukuun 12. Al Evans, Binghampton NY LK3
[muokkaa] 1983
- Maaliskuu Andrew Stokes, Albuquerque NM KO3
- Maaliskuu Mike Bardwell, Albuquerque NM KO1
- Maaliskuu Warren Thompson, Albuquerque NM W3
- Maaliskuun 26. Craig Payne, Albuquerque, NM L3
Edelliset 4 ottelua olivat osa kansallista kultainen hanska -kilpailua superraskaassa sarjassa.
- Elokuu 14. Olian Alexander, ? W
Ohio State Fair National Invitational, 200 lbs sarja.
- Elokuun 27. Tyson voitti yhdysvaltojen alle 19-vuotiaiden raskaansarjan mestaruuden
- Joulukuun 10. Kimmuel Odum, ? LF2
Yhdysvaltojen raskaansarjan mestaruuskilpailu
[muokkaa] 1984
- Orbit Pough, KO 1
Yhdysvaltojen (alle 19-v) raskaansarjan kilpailu
- Derek Isaman, W3
- Richard Johnson, KO
- Johnny Williams, KO
- Rocky Pepeli, KO
- Jonathan Littles, KO1
Edelliset 5 ottelua olivat osa kansallista kultaiset hanskat kilpailua 201 lbs sarjassa.
- Kesäkuun 8. Avery Rawls, Fort Worth Tx W3
- Kesäkuun 9. Henry Milligan, Fort Worth Tx KO2
- Kesäkuun 10. Henry Tillman, Fort Worth Tx L3
Edelliset 3 ottelua olivat osa Yhdysvaltojen olympiakarsintoja 201 lbs painoluokassa.
- Heinäkuun 6. Olian Alexander, Las Vegas Nv SCH
- Heinäkuun 7. Henry Tillman, Las Vegas, Nv L3
Edelliset 2 ottelua olivat osa yhdyvaltojen olympiakarsintoja 201 lbs painoluokassa
- Lokakuu Håkan Brock, Tampere, W tammer turnauksessa.
[muokkaa] Ammattilaisura
Mike Tyson otteli ensimmäisen ammattilaisottelunsa 6. maaliskuuta 1985 Albanyssa, New Yorkissa, jolloin hän kohtasi Hector Mercedesin. Hän voitti ottelun ensimmäisessä erässä. Tyson voitti kaikki vuonna 1985 käymänsä ottelut tyrmäysvoitoilla. Vuonna 1986 Tyson otteli 20 kertaa. Tysonin ensimmäinen televisioitu ottelu oli joyrneyman Jesse Fergusonia vastaan. Tyson mursi Fergusonin nenän kohokoukulla viidennessä erässä. Kuudennen erän lopussa tuomari keskeytti ottelun. Tyson voitti ensimmäisen nyrkkeilymestaruutensa ottelemalla Trevor Berbickin kanssa WBC:n mestaruudesta. Tysonilta kesti kaksi erää tulla 20-vuotiaana kaikkien aikojen nuorimmaksi raskaan sarjan maailmanmestariksi[6]. Tysonin uran kehitystä on verrattu nuoreen Joe Louisiin.
19-vuotiaana Tyson painoi noin 100 kiloa, josta rasvaa oli noin 5,5 %. Pituutta hänellä oli 182 cm.
Tyson voitti ottelun James "Bonecrusher" Smithiä vastaan 7. maaliskuuta Las Vegasissa, Nevadassa ja Smithin WBA-titteli siirtyi hänelle. Tyson-mania mediassa kiihtyi. IBF:n tittelin Tyson otti voittamalla Tony Tuckerin pistein. Hänen seuraava ottelunsa oli vuoden 1984 olympiavoittajaa Tyrell Biggsiä vastaan lokakuussa 1987. Tyson otti työvoiton 7 erän ottelussa.
Vuonna 1988 Tyson otteli kolmesti. Hän kohtasi Larry Holmesin voittaen 4. erässä 22. tammikuuta 1989. Tyson otteli vielä Tony Tubbsia vastaan Tokiossa maaliskuussa 1989. Tyson voitti ottelun toisessa erässä.
Hänen seuraava vastustajansa Michael Spinks oli raskaan sarjan maailmanmestari, jonka täytyi otella säilyttääksensä tittelinsä. Monet nyrkkeilyfanit odottivat Tysonin "laillistavan" maailmanmestaruutensa kohtaamalla Spinksin ja voittavan hänet. Tyson voitti Spinksin 91 sekunnissa.
Tysonilla oli ainoastaan kaksi ottelua vuonna 1989. Hän kohtasi kuuluisan brittiläisen nyrkkeilijän Frank Brunon helmikuussa surkeassa viisieräisessä ottelussa sekä voitti yhden erän tyrmäyksellä Carl Williamsin heinäkuussa. Tyson kadotti otteensa vuonna 1990, hänen yksityiselämänsä ollessa epäjärjestyksessä, eikä ilmeisesti harjoitellut tarpeeksi hyvin. Ottelussa James "Buster" Douglasin kanssa Tyson hävisi erotuomarin keskeytyksellä 10. erässä. Douglasille laskettiin lukua vielä 8. erässä, mutta hän nousi ja voitti ottelun 10. erässä. Douglas oli ensimmäinen mies, joka pudotti Tysonin kanveesiin tämän ammattilaisuran aikana. Ennen ottelun alkua Tyson oli ollut vielä 1/42 suosikki. Douglasilla oli ollut henkilökohtaisia ongelmia ennen ottelun alkua: Hänen äitinsä oli kuollut kaksi viikkoa ennen ottelua. [7] Ottelussa Tysonilla oli jatkuvasti ongelmia päästä Douglasin lähelle: Douglasin jabi, eli vasen suora, oli 30 senttiä ulottuvampi, kuin hänen omansa. Tyson onnistui kaatamaan Douglasin kanveesille 8. erän aikana kohokoukulla. Douglas pääsi ylös, ja onnistui sitomaan Tysonin hyökkäyksiä. (Ottelun jälkeen Tysonin joukot sanoivat, että tuomarin luvunlasku kesti yli 10 sekuntia.) 35 sekuntia 10. erän alkamisen jälkeen Douglas löi kovan iskukombinaation, joka tiputti Tysonin kanveesille ensimmäistä kertaa hänen urallaan.
Vuonna 1989 Central State Universty Ohiosta myönsi Tysonille kunniatohtorin arvon (Englannin kieli|engl. Doctor of Humane Letters).
Vuonna 1991 Tyson kohtasi Donovan "Razor" Ruddockin kahdesti. Ensimmäinen ottelu päättyi keskeytykseen seitsemännessä erässä, ja uusinnan Tyson voitti niukasti pisteillä. Kyseisen ottelun jälkeen ei Tyson enää pystynyt voittamaan maailman parhaimpia iskijöitä. Tyson - Ruddock ottelu toimi eliminaatoriotteluna, jonka voittajasta tulisi ykköshaastaja, joka pääsisi kohtaamaan silloisen maailmanmestarin - Evander Holyfieldin. Miesten ensimmäisessä kohtaamisessa tuomari keskeytti ottelun 7. erässä Tysonin hyväksi. Ruddockin taustajoukot raivostuivat tuloksesta, ja vaativat uusintaottelua. 6 kuukauden kuluttua ottelu järjestyikin, ja sen Tyson voitti 12 erän jälkeen pistein. Pian tämän jälkeen Tyson joutui vankilaan.
[muokkaa] Raiskaus, ja vankilatuomio
Voitettuaan Ruddockin Tysonin oli tarkoitus kohdata ykköshaastajaksi kohonnut Evander Holyfield. Ottelu ei kuitenkaan toteutunut tuolloin. Mike Tyson joutui vankilaan raiskattuaan Miss Black American Desiree Washingtonin heinäkuussa 1991 Indianapolislaisessa hotellihuoneessa. Tapauksen johdosta Tyson pidätettiin ja tuomittiin vankilaan 10. helmikuuta 1992.
Tyson vietti vankilassa kolme vuotta, minkä aikana hän kääntyi islaminuskoon.
[muokkaa] Paluu kehään
Tyson ei otellut raiskaustapauksen jälkeen ennen vuotta 1995, jolloin hän sai nyrkkeilylisenssinsä takaisin. Hän voitti ensimmäisellä kierroksella Peter McNeeleyn elokuussa ja löi Buster Mathias Juniorin 3. joulukuuta 1995. Tyson voitti WBC:n mestaruuden voitettuaan Frank Brunon 3. erässä heidän uusintaottelussaan. Hän voitti WBA:n mestaruuden 93 sekunnissa. Tyson kohtasi Evander Holyfieldin 12 erän ottelussa. Ottelu oli neljäs ottelu Holyfieldille, joka oli menettänyt tittelinsä vuonna 1994 Michael Moorerille. Holyfield voitti teknisellä tyrmäyksellä 11. erässä tuomarin, Mitch Halpernin, keskeyttäessä ottelun Tysonin ollessa siinä vaiheessa jo aivan muissa maailmoissa. Holyfieldistä tuli kolminkertainen raskaansarjan maailmanmestari. Ennen ottelua Holyfieldillä ei uskottu olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia voittaa. Ottelun jälkeen Tysonin leirissä tappion uskottiin tulleen Holyfieldin päähän kohdistuneista puskuista, joihin tuomari ei ollut kiinnittänyt tarpeeksi paljon huomiota.
[muokkaa] Holyfield-Tyson II
- Pääartikkeli: Holyfield-Tyson II
Tyson otteli seuraavan kerran vasta 28. kesäkuuta 1997, jolloin järjestettiin uusintaottelu WBA:n mestaruudesta Holyfieldin kanssa. Mitch Halpernin tilalle tuomariksi oli valittu kokenut Mills Lane. Ottelua kutsuttiin nimellä "The Sound and the fury", ja se järjestettiin Las Vegasin MGM Grand Garden areenalla. Tyson hylättiin 3. erässä, kun hän puraisi Holyfieldiltä palasen vasemmasta korvasta. Tyson oli puraissut aikaisemminkin erän aikana korvasta palasen, mutta tuomari antoi siitä vain varoituksen, ja ottelu jatkui. Tyson sanoi myöhemmin puraisun olleen koston siitä, että Holyfield oli puskenut häntä päällään ilman, että tuomari puuttui mitenkään asiaan. Kyseisten kehätapahtumien jälkeen Tyson sai vuoden kestävän ottelukiellon. Hänelle annettiin myös 30 miljoonan yhdysvaltain dollarin sakko. Tämän tauon jälkeen hänen lisenssinsä palauttamisen puolesta äänestettiin, ja hän sai lisenssinsä takaisin 4 - 1 äänin. Vuoden ottelutaukonsa jälkeen hän otteli Etelä-Afrikan Frans Bothan kanssa. Tyson tyrmäsi Bothan yhdellä iskulla 5. erässä ottelun ollessa siihen asti hyvin tasainen. Orlin Norris taipui Tysonille kehässä 23. lokakuuta 1999.
[muokkaa] Viimeiset ottelut 2000 – 2004
Tyson otteli 3 ottelua vuonna 2000. Ensimmäinen ottelu oli Englannissa Julius Francista vastaan. Tyson voitti keskeytyksellä 2. erässä. Tämän jälkeen Tyson otteli Lou Savaresen kanssa voittaen 1.erässä. Tyson otteli myös äärimmäisen epäpuhtaan ottelun Andrew Golotan kanssa Golotan lähtiessä yllättäen ( tuntemattomasta syystä ) ulos kehästä 3. erän jälkeen. Myöhemmin ottelun lopputulos mitätöitiin.
Tyson otteli ainoastaan kerran vuonna 2001; hän voitti Brian Nielsenin keskeytyksellä 7. erässä. Tysonin oli tarkoitus otella Lennox Lewisin kanssa vuonna 2002 Nevadassa, mutta Nevadan nyrkkeilykomissio ei antanut Tysonille lupaa otella johtuen Tysonin mahdollisesta osallisuudesta seksuaalirikoksiin. Ottelu järjestettiin lopulta kesäkuussa Memphisissä, Tenneseessä. Tyson hävisi yksipuolisen ottelun tyrmäyksellä 8. erässä. Ottelussa oli panoksena Lewisin WBC, IBF, ja IBO liittojen vyöt. Amatööreinä ollessaan Lewis, ja Tyson olivat sparranneet keskenään vuonna 1984. Kaksi vuotta ennen ottelua, vuonna 2000 kohdattuaan Lou Savaresen, Tyson oli sanonut Lewisille: "I want your heart, I want to eat your children." Lewis dominoi ottelua ja tyrmäsi Tysonin 8. erässä.
- Pääartikkeli: Lennox Lewis vs Mike Tyson
Seuraavassa ottelussaan Tyson löi Clifford Etiennen 49 sekunnissa 1. erässä. Tämä jäi Tysonin viimeiseksi voitoksi ammattikehissä. Tyson kohtasi englantilaisen Danny Williamsin Louisvillessä, Kentuckyssa heinäkuun 30 päivä Vuonna 2004. Tyson hallitsi kaksi ensimmäistä erää. Tilanne muuttui 3. erässä ja Tyson hävisi tyrmäyksellä 4. erässä. Ottelussa Kevin McBridea vastaan Tyson luovutti ennen 7. erää. Hävittyään kolme ottelua neljästä, Mike Tyson on sanonut voivansa lopettaa nyrkkeilyn. Tyson on urallaan otellut 58 ottelua, joista 6 tappiota, 2 ratkaisematonta ja 50 voittoa.
Vuonna 1998 The Ring lehti arvioi kautta aikain TOP-100 listalla Tysonin 14. parhaaksi raskaansarjan iskijäksi.
[muokkaa] Kehän ulkopuolella, hankaluuksia ja vankeustuomioita
Monet Tysonin ongelmat alkoivat avioerosta Robin Givensin kanssa. [8] Tyson syyllistyi Miss Black Amerikan Desiree Washingtonin raiskaukseen 27. tammikuuta 1992 ja hänet todettiin syylliseksi raiskauksesta ja tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen. Tyson pahoinpiteli myös kaksi henkilöä 31. elokuuta 1998.
Hän avioitui fitnesstähden kanssa ja juhli Las Vegasissa. Tyson ajautui taloudelliseen konkurssiin elokuussa 2003, jolloin hänellä oli yli 30 miljoonaa dollaria velkaa. Urallaan Tyson on tienannut yli 300 miljoonaa dollaria.
Lopetettuaan nyrkkeilyn vuonna 2005, Tyson ryhtyi kasvattamaan kyyhkysiä, joita hänellä on noin 350 kappaletta.
Vuonna 2006 Tyson sanoi julkisesti aloittavansa vaikka stripparintyöt, että hän pääsisi taas julkisuuteen takaisin. Tyson alkoi esittää harjoitteluaan julkisesti Madison Square Gardenissa vuonna 2006. Helmikuussa 2007 hän hakeutui vieroitushoitoon kokaiiniriippuvuutensa vuoksi. Syyskuussa 2007 Tyson myönsi ajaneensa maastoautollaan huumeiden vaikutuksen alaisena. Marraskuussa 2007 Tyson joutui vuorokaudeksi vankilaan ajettuaan autolla huumeiden vaikutuksen alaisena. Hänen hallustaan löytyi kokaiinia. Lisäksi Tyson joutui kolmen vuoden ehdonalaiseen vankeuteen.[9]
Tyson uskoo tulevansa murhatuksi, koska hän on värikkään elämänsä aikana saanut niin monia vihamiehiä.[10]
Tysonin on myös epäilty osallistuneen murhan suunnitteluun.[11]
[muokkaa] Saavutukset
- Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBC) vuosina 1986–1990.
- Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBA) vuosina 1987–1990.
- Raskaan sarjan maailmanmestaruus (IBF) vuosina 1987–1990.
- Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBC) vuonna 1996.
- Raskaan sarjan maailmanmestaruus (WBA) vuonna 1996.
[muokkaa] Triviaa
Tysonista on tehty NES-videopeli Mike Tyson's Punch-Out!!, vuodelta 1987.
[muokkaa] Lähteet
- http://www.urheiluviikko.net/?p=11720
- http://www.urheiluviikko.net/?p=6045
- http://www.fightermag.fi/foorumi/viewtopic.php?t=963
- http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1540870
[muokkaa] Viitteet
- ↑ boxing.fi 2008. Viitattu 13.10.2008.
- ↑ ESPN classic 2007. Viitattu 3.8.2008.
- ↑ Mike Tyson 2007. BNET. Viitattu 3.8.2008..
- ↑ ESPN classic 2007. Viitattu 3.8.2008.
- ↑ Fightermag keskustelufoorumi 2007. Viitattu 10.6.2008.
- ↑ britishboxing uutispalvelu 2007. Viitattu 03.8.2008.
- ↑ Mike Tyson Eastsideboxing. Viitattu 27.5.2008.
- ↑ Mike Tyson sai huumeista vankeustuomion 2007. Viihdelehti stara.fi. Viitattu 6.7.2008.
- ↑ Mike Tyson sai huumeista vankeustuomion 2007. Viihdelehti stara.fi. Viitattu 6.7.2008.
- ↑ Mike Tyson uskoo tulevansa murhatuksi 2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 11.6.2008.
- ↑ Mike Tysonin epäillään sekaantuneen murhan suunnitteluun 2008. Ilta-Sanomat. Viitattu 6.7.2008.
<span id="interwiki-en-ga" />
<span id="interwiki-es-ga" />
Tässä artikkelissa käytetään materiaalia Wikipedian artikkelista ”Mike Tyson”, joka on saatavissa osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Mike_Tyson.
| Whos here now: Members 0 Guests 0 Bots & Crawlers 1 |
