Nikolai Bobrikov
Nikolai Ivanovitš Bobrikov (ven. Николай Иванович Бобриков) (15./27. tammikuuta 1839 Strelna – 17. kesäkuuta 1904 Helsinki) oli venäläinen kenraali ja Suomen kenraalikuvernööri vuosina 1898–1904.
Bobrikov syntyi Pietarin lähellä 1839 ja valmistui upseeriksi 1859. Hänet ylennettiin everstiksi 1869 ja siirtyi Pietariin kaartin joukkojen erikoistehtäviin, jolloin hän pääsi keisarin lähipiiriin. Bobrikov ylennettiin kenraalimajuriksi 1878 Turkin sodan aikana, vuonna 1884 hänestä tuli kaartijoukkojen ja Pietarin sotilaspiirin esikuntapäällikkö ja vuonna 1898 Suomen kenraalikuvernööri.
Bobrikov meni naimisiin Kazanissa 1867 Olga Petrovna Leontjevin kanssa, jonka kanssa sai viisi lasta. Vaimon kuoltua 1895 Bobrikov meni uusiin naimisiin kenraalintytär Elisabet (Jelisaveta Ivanovna) Stael von Holsteinin kanssa, jonka kanssa sai vielä tyttären. Ainut eloon jäänyt poika Nikolai Nikolajevitš (1882–1956) seurasi isänsä jälkiä ja yleni everstiksi.
Suomen kenraalikuvernöörinä Bobrikov toteutti keisarin määräämää yhtenäistämispolitiikkaa, mikä merkitsi Suomen autonomian vähentämistä. Tämän lisäksi Suomen kenraalikuvernöörinä Bobrikov sivistyneenä ja älykkäänä upseerina toteutti myös omia näkemyksiään ja pyrki saamaan Suomen tilattoman ja maattoman väestön sekä köyhälistön puolelleen. Bobrikov määräsi Tilattoman väestön alakomitean suorittamaan kaikissa Suomen kunnissa ruokakuntien kartoituksen 1900-1901 jotta kansan elinolosuhteita päästäisiin tarkemmin tutkimaan. Kunnan virkamiesten toimesta toteutettu koko maata koskeva toimeentulotutkimus oli kattava ja koski rikkaita mutta myös kaikkein köyhimpienkin mummojen ruokakuntia. Se paljasti Suomen köyhälistön kurjia olosuhteita. Tutkimus siivitti maatalousvaltaisessa Suomessa maareformitoiveita tilattomien ja maattomien keskuudessa siinä määrin että köyhälistönkin piirissä odotettiin että maata ryhdyttäisiin jakamaan maattomille.lähde? Tämän vuoksi vallassa olevat säädyt ryhtyivät pelkäämään, että köyhälistö saattaisikin asettaa toiveensa Bobrikoviin.lähde? Vallassa olevien säätyjen kannalta puheet venäläistämisestä eivät olleet niin vaarallisia kuin puheet maareformista, joka onnistuessaan olisi lisännyt itsenäisten talonpoikien määrää, mutta vähentänyt säätyjen valtaa ja omaisuutta.lähde? Senaatin virkamies Eugen Schauman (1875–1904) ampui häntä senaatin toisen kerroksen portaikossa 16. kesäkuuta 1904 vastalauseena venäläistämispolitiikkaa vastaan. Schauman kuoli välittömästi tehtyään itsemurhan ja Bobrikov menehtyi seuraavana yönä Kirurgisessa sairaalassa.
Bobrikovin murha oli ensimmäinen sortokauden vastarinnan huipentuma. Myöhempinä tapahtumina voitaneen mainita ainakin prokuraattori Soisalon-Soinisen murha 6. helmikuuta 1905. Murhaajana oli Eugen Schaumanin aatetoveri Lennart Hohenthal. Sortokausi päättyi varsinaisesti vasta vuoden 1905 Venäjän vallankumoukseen ja Suomen suurlakkoon.
Venäläiset viranomaiset lakkauttivat Päivälehden kesäkuussa 1904 sen viitattua epäsuorasti, mutta hyväksyvästi kenraalikuvernööri Bobrikovin murhaan. Lehteä kuitenkin alettiin pian julkaista nimellä Helsingin Sanomat.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Tilattoman väestön alakomitean tutkimus 1900-1901, Kansallisarkisto
- N.I. Bobrikovs släktgren (ruotsiksi)
|
Edeltäjä: Stepan Osipovitš Gontšarov |
Suomen kenraalikuvernööri 1898–1904 |
Seuraaja: Ivan Obolenski |
Tässä artikkelissa käytetään materiaalia Wikipedian artikkelista ”Nikolai Bobrikov”, joka on saatavissa osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Bobrikov.
| Whos here now: Members 0 Guests 0 Bots & Crawlers 1 |
