Susanne Lindholm

Susanne Helene Lindholm oli 25-vuotias Helsinki-Vantaan lentoasemalla Finnairin palvelutiskillä työskennellyt lentokenttävirkailija, joka murhattiin lauantain ja sunnuntain vastaisena yönä 8. elokuuta 1976. Hänet löydettiin kotitalonsa, jossa asui vanhempiensa ja sisarustensa kanssa, pyöräkellarista Helsingin Käpylässä Sofianlehdonkatu 9 B:ssä. Susanne oli ilmeisesti ollut aamuyöllä palaamassa kotiin Mannerheimintien varrella Töölössä sijaitsevasta Hotelli Hesperian (nykyinen Crowne Plaza) yökerhosta jonne oli siirtynyt myöhemmin illalla aloitettuaan illanvieton Hotelli Haagan yökerhosta siskonsa Camilla Lindholmin kanssa kello 22.00 jälkeen. Kun kukaan Susannen työtovereista ei ollut halunnut lähteä mukaan, hän oli soittanut Haagassa asuvalle ystävättärelleen ja saanut kyydin tämän luokse. Haagaan hänet oli vienyt miespuolinen työtoveri. Ystävättärensä luota he olivat lähteneet Hotelli Haagan yökerhoon. Alibi 7/2005 väittää, että jatkossa kuvattava norjalaismiehen tapaaminen olisi tapahtunut jo täällä. Haagan yökerhosta oli siirrytty Helsinki-klubille keskikaupungille. Käynti oli kuitenkin jäänyt lyhyeksi, koska hän oli siellä tavannut norjalaisen miehen. Tämän kanssa hän oli yhdessä päättänyt lähteä yökerhoon Hesperiaan, jossa norjalaisella oli huone. Camilla-sisko oli poistunut seurasta Rautatientorilla kello 1.20 ja Susanne jatkoi miehen kanssa Hesperia-hotellille. Illan aikana hän oli käynyt muutaman minuutin ajan miehen hotellihuoneessa ja nauttinut tämän kanssa viskigrogin.

Kotimatka

Kello kolmen aikoihin Susanne oli alkanut tuntea väsymystä ja vaihtanut puhelinnumeroita sopien tapaamisen seuraavaksi illaksi norjalaisen kanssa ja kieltäytyen tämän saattotarjouksesta. Viimeinen suora bussilinja oli mennyt noin kello 1.20, mutta muilla linjoilla olisi päässyt Käpylään vielä noin 2.45. Noin kello 3.00-3.10 kaksi opiskelijapoikaa oli havainnut hänen hetken seisovan hotellin ulkopuolella odottavan näköisenä Mannerheimintien varrella ja lähtevän sitten Töölönlahden suuntaan. Hän ei ollut humalassa Hesperiasta poistuessaan ja lähti sieltä melko varmasti yksin kävellen, koska hänellä ei ollut rahaa taksiin. Isän mukaan Susanne oli ennenkin kävellyt kotiin ja tapasi kävellä raitiovaunukiskoja pitkin siksi ettei tulisi huomatuksi. Surmayönä hän oli pukeutunut mustaharmaaraidalliseen kietaisumekkoon ja valkoiseen puseroon. Kotimatkalta ei ole ainuttakaan havaintoa eikä kukaan ilmoittautunut hänen kuljettajakseen tuolle matkalle. Sofianlehdonkatu 9:ssä asunut nainen oli kuullut Susannen avunhuudot noin kello 4:00 yöllä, mutta ei unisena reagoinut niihin mitenkään. Lindholmien alapuolella asunut Kanslianhoitaja Jouko Saarto oli kuullut rappukäytävästä edestakaisin kävelyn ja puheen, mielestään miehen (kuvailee sanalla tenori) ja naisen (edellistä korkeampi), ääniä sekä kellarikäytävän oven paukahduksen kertomuksensa mukaan varmuudella kello 2.10 yöllä. Susannen asuintalossa oli tapahtumayönä järjestetty juhlat, mutta niissäkään olijoista kukaan ei ollut kuullut tai nähnyt mitään. Ulko-oven ja kellarirapun yläpuolella asunut talonmies Benjamin Vihakara ei ollut kuullut tapahtumasta mitään ääniä. Sekä Murha.infolaisten tekemän testin, että Susannen isän lausunnon äänten todennäköisestä kuulumisesta neljänteen kerrokseen ja talonmiehen vaimon nukkumisesta seitsemän metrin päässä ulko-ovesta perusteella rappukäytävässä tapahtunut huutaminen olisi kuultu erittäin herkästi, joten mainitut avunhuudot eivät luultavasti ole tulleet sieltä vaan kellaritiloista.

Tapauksen tutkinta

Vasta taloon muuttanut varatuomari Esko Savolainen löysi Susanne Lindholmin kuolleena kotitalonsa pyöräkellarista 8.8.1976 kello 13.15 suunnilleen samaan aikaan kuin Susannen työvuoron olisi ollut määrä alkaa tuona päivänä. (Hannes Markkulan kirja sanoo ajaksi 15.15) Kellarihuoneessa hänet oli raiskattu ja hänet oli kuristettu kassistaan otetulla lentoyhtiön paidalla erittäin raa'asti. Pään vieressä oli pieni verilammikko, vaatteet olivat sekaisin, ruumiin päällä oli suksisauva ja lasten muovilapio. Toisaalta Susannen isä kertoo Seuran haastattelussaan, että Susanne olisi ollut siististi peitelty työtakillaan, Finnairin vihreällä jakulla, jota Susanne oli pitänyt harteillaan. Norjalaismiehellä oli pitävä alibi myös kello kolmesta eteenpäin ja ennen tätä hänen ja Susannen tiedetään olleen Hesperian yökerhossa, joten häntä ei tapauksessa epäilty. Ensin etsitty, Sofianlehdonkadulta taksiin noussut hermostuneen oloinen mies pystyttiin myös toteamaan syyttömäksi. Susannen isä Torsten Lindholm kuvaili häntä kiihkeäksi luonteeksi joka on saattanut reagoida ahdisteluun tiukasti. Isän mukaan häntä oli aikaisemminkin ahdisteltu ja hän pelkäsi. Poliisi etsi naarmukasvoista miestä, mahdollisesti koska Susannen kynsien alta on löytynyt ihoa. Pyöräkellari oli ulko-oven lisäksi ainakin toisen lukitun oven takana joten Susannen avainta, joka löytyi hänen taskustaan, tai jotain toista avainta on täytynyt käyttää vielä rapun oven avauksen lisäksi Uhrilta oli viety haitarimallinen lompakko ja kaksi kultaista sormusta. Murhaajasta saatiin tapahtumapaikalta "näytteitä". Tämä voitaneen tulkita niin, että häneltä on saatu DNA-näyte kun otetaan huomioon Rikosylikomisario Juha Rautaheimon lausunto siitä, että poliisilla on nykytekniikalla keinot kytkeä mahdolliset epäillyt henkilöt tapaukseen. Rikostutkintaa on kritisoitu jälkeenpäin huonosti tehdyksi, ensimmäisenä murhapaikalle tulleet poliisit olivat ilmeisesti vain lievästi sotkeneet paikkoja, mutta talossa asuneita ei oltu käyty läpi kunnolla vaan ne, jotka eivät avanneet ovea jätettiin kuulustelematta.^{kenen mukaan?} Vuonna 2004 aloitettujen uusien tutkimusten johdosta tehtiin kiinniotto joka ei kuitenkaan johtanut jatkotoimenpiteisiin koska näyttöä syyllisyydestä ei ollut riittävästi. Susannen tapausta koitettiin yhdistää myös moniin miehiin, joiden tiedettiin seuraavan naisia ja ottavan näitä kyytiin. Surmaajaa ei tästä ryhmästä löydetty.

Teoriat

Rikosylikomisario Juha Rautaheimon mukaan mahdollisuuksia on kolme. Joku saattoi seurata Lindholmia ja yllättää hänet alaovella, surmaaja saattoi olla hänelle kyydin tarjonnut mies tai uhri kohtasi surmaajan kotitalonsa alaovella. Rautaheimo nostaa esiin kotitalossa olleet kotibileet ja epäilee juhlissa olleiden kuulustelujen kattavuutta sekä heittää ilmoille ajatuksen siitä, että joku juhlista pois käännytetty olisi tullut Susanne Lindholmia ovella vastaan. Rautaheimo uskoo tekijän olleen tekohetkellä suhteellisen nuori ja olevan yhä hyvissä voimissa. Samoin komisario Latikka arvelee Seura-lehdessä tekijän olevan keski-iän alapuolella. Latikka arvio myös, että raiskauksen ei ole tarvinnut olla suunniteltu, mutta sen jälkeisen surmaamisen kyllä. Susannen on arveltu saattaneen nousta jonkin auton kyytiin koska kotimatkalta puuttuvat havainnot. Toinen teoria on, että joku on lähtenyt seuraamaan häntä matkan varrelta. Alibin mukaan tutkijat olivat päätyneet siihen oletukseen, että hän on todennäköisesti saapunut kotiovelleen jonkun tutun kanssa ja he ovat menneet yhdessä pyörävarastoon. Susannen vanhemmat taas pitivät tätä saman jutun mukaan epätavallisena, koska Susanne sai tuoda huoneeseensa yövieraita. Jalo-Eetu Seppästä on myös epäilty tapauksen tekijäksi.

Aiheesta muualla

• Murha.info: Susanne Lindholm
• Igglon kuvia Susannen kotitalosta
• Murha.infon Murhakierros 2008-artikkeli Susanne Lindholmista
• Murha.infon Kellarimurha-työryhmän tutkimusretken materiaalia myös Susannen kotitalosta
• Karttapaikan kartta alueesta
• Auringon nousu- ja laskuajat surmayönä

Whos here now:   Members 0   Guests 0   Bots & Crawlers 1