Ted Bundy

MurhaWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bundy murhasyytteiden nostoa seuranneessa lehdistötilaisuudessa.

Theodore Robert Bundy (24. marraskuuta 1946 – 24. tammikuuta 1989) oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja joka vuosina 1974–1979 tappoi lukuisia nuoria naisia Washingtonin, Utahin, Coloradon ja Floridan osavaltioissa. Hän pakeni kahdesti vankilasta ennen kuin otettiin viimeistä kertaa kiinni helmikuussa 1978. Uhrien lopullista lukumäärää ei tiedetä. Yli vuoden kestäneen syyllisyytensä kieltämisen jälkeen Bundy tunnusti 30 murhaa; joidenkin arvioiden mukaan uhreja saattoi olla jopa 100 yleisimmän arvion ollessa 35.

Bundy oli todennäköisesti sosiopaatti. Häntä kuvattiin älykkääksi, oppineeksi, komeaksi ja miellyttäväksi. Tästä huolimatta hän murhasi säännöllisesti tyttöjä ja naisia, tavallisesti tylpällä esineellä, toisinaan kuristamalla. Hän myös usein raiskasi uhrinsa ja palasi jälkeenpäin uhriensa ruumiiden luo harrastamaan nekrofiliaa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Lapsuus

24. marraskuuta 1946 22-vuotias Eleanor Louise Cowell synnytti poikansa Theodore Robert Cowellin. Louise Cowell vietti raskautensa viimeiset kuukaudet aviottomien äitien talossa Burligtonissa, Vermontissa. Ted Bundy oli Louise Cowellin ja tuntemattoman miehen avioton lapsi. Syntymätodistuksessa isäksi merkittiin "Lloyd Marshall" (s. 1916).[1] Bundyn äiti kertoi myöhemmin tulleensa Jack Worthington -nimisen sotaveteraanin viettelemäksi. Bundyn perhe ei kuitenkaan uskonut tuohon tarinaan ja epäilivät Louisen väkivaltaista isää, Samuel Cowellia.[2] Välttääkseen leimautumisen Samuel ja Eleanor Cowell, Bundyn isovanhemmat äidin puolelta, ottivat hänet pojakseen ja hänestä tuli Theodore Robert Cowell. Hän kasvoi luullen äitiään isosiskokseen. Stephen Michaud ja Hugh Aynesworth kertovat Bundy-elämäkerrassaan, että hän sai tietää Louisen olevan hänen äitinsä ensimmäisen kerran ollessaan lukiossa.[3] Rikoskirjailija Ann Rulen mukaan se tapahtui vuoden 1969 paikkeilla vaikean eron collegeaikaisesta tyttöystävästä yhteydessä.[4]

Louise muutti pian Tedin syntymän jälkeen takaisin Philadelphiaan, Pennsylvaniaan vanhempiensa luokse. Tedin ollessa 4-vuotias Louise muutti Tacomaan, Washingtoniin sukulaistensa luokse. Cowell harkitsi poikansa luovuttamista adoptoitavaksi, koska tuohon aikaan avioliiton ulkopuolinen lapsi oli skandaali. Hän tuli kuitenkin toisiin aatoksiin ja muutti sittemmin oman ja Tedin sukunimen Nelsoniksi, toivoen ihmisten pitävän häntä eronneena tai leskenä. Ennen pitkää nuori Theodore sai sukunimen, josta hän sittemmin teki pahamaineisen. 19. toukokuuta 1951 Louise meni naimisiin John Culpepper Bundyn kanssa. He olivat tavanneet metodistikirkon järjestämässä sinkkuaikuisten illassa aikaisemmin samana vuonna.[5] Vähän myöhemmin Johnny Bundy adoptoi Tedin ja hänen sukunimestään tuli Bundy.

Bundyt saivat lisää lapsia joiden lapsenvahtina Ted nuorena vietti suuren osan ajastaan. Johnny Bundy koitti viettää aikaa Tedin kanssa, mutta Ted pysyi etäisenä isäpuoleensa.[6] Bundy vaikutti nuorena tavalliselta lapselta. Hänen arvosanansa olivat hyvät ja hän osallistui aktiivisesti kirkon ja partion toimintaan. Sosiaalisesti Bundy pysyi sisäänpäinkääntyneenä ja ujona koko lukioaikansa ja ensimmäiset college-vuodet. Myöhemmin hän sanoi, että hänen sosiaalisten taitojen kehityksensä pysähtyi lukiossa. "En tiennyt mikä sai ihmiset haluamaan olla ystäviä. En tiennyt mikä sai ihmiset kokemaan toisensa puoleensavetäviksi. En tiennyt mikä on sosiaalisen kanssakäymisen perusta.", Bundy sanoi. Hän esitti kuitenkin toisin ja ylläpiti sosiaalisuuden julkisivua.[7]

Myöhemmin odottaessaan Floridassa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa Bundy kuvaili minänsä osaa joka jo nuorena viehättyi seksiä ja väkivaltaa yhdistäviin mielikuviin. Varhaisissa vankilahaastatteluissa Bundy kutsui tätä osaa itsestään "entiteetiksi". Jo teini-ikäisenä Bundy etsiskeli kirjastoista rikoslehtiä ja kirjoja jotka kuvailivat seksuaalista väkivaltaa ja sisälsivät kuvia kuolleista ruumiista ja väkivaltaisesta seksuaalisuudesta.[8] Lukio-aikanaan hänestä tuli pakkomielteinen varas ja näpistelijä.[9]Hän varasti suksia ja varusteita sekä väärensi hiihtohissilippuja.[10] Hänet pidätettiin kahdesti, mutta tiedot tapauksista pyyhittiin myöhemmin.


[muokkaa] Yliopistovuodet

Vuonna 1965 Ted Bundy valmistui lukiota vastaavasta Woodrow Wilson High -koulusta. Hän sai stipendin Puget Soundin yliopistoon (University of Puget Sound) ja aloitti saman vuoden syksyllä valiten psykologian ja Aasian tutkimuksen kursseja. Kahden lukukauden jälkeen hän päätti siirtyä Washingtonin yliopistoon (University of Washington) Seattlessa. Yliopisto-opiskelijana ollessaan Bundy työskenteli ruokakaupassa pakkaajana ja hyllyttäjänä Seattlelaisessa Safewayn liikkeessä joka sijaitsi Quuen Anne Hillissä ja joissain muissa työpaikoissa. Psykologianopintojensa osana hän työskenteli myöhemmin vapaaehtoisena yövuorossa Seattlelaisessa itsemurhaa hautovien tukipuhelimessa. Siellä hän tutustui entiseen Seattlelaisen poliisiin ja aloittelevan rikoskirjailijaan Ann Ruleen joka tulisi myöhemmin kirjoittamaan kirjan nimeltä "The Stranger Beside Me" Bundyn elämästä ja rikoksista.

Hän aloitti suhteen toisen yliopisto-opiskelijan nimeltä "Stephanie Brooks" (nimi muutettu) kanssa. He tapasivat Washingtonin yliopiston ilmoittautumistilaisuudessa vuonna 1967. Kun Brooks sai opiskelunsa päätökseen 1968 ja muutti takaisin perheensä luo Kaliforniaan, hän päätti suhteen kyllästyneenä omien sanojensa mukaan Bundyn epäkypsyyteen ja kunnianhimon puutteeseen. Ann Rulen mukaan näihin aikoihin Bundy päätti käväistä syntymäpaikassaan Burlingtonissa, Vermontissa. Rulen mukaan hän kävi siellä tutustumassa syntymäänsä koskeviin tietoihin ja sai vihdoin selville äitinsä todellisen henkilöllisyyden. Asian paljastumisen jälkeen Bundyn ajatusmaailma selkiytyi ja hänestä tuli dominoivampi ihminen. Vuonna 1968 hän johti Nelson Rockefellerin presidentinvaalikampanjatoimistoa Seattlessa ja osallistui Republikaanien kokoukseen Miamissa Rockefellerin kannattajana.[11] Hän ilmoittautui uudelleen Washingtonin yliopistoon vaihtaen pääaineekseen psykologian. Hän saavutti hyviä tuloksia ja oli luennoitsijoidensa keskuudessa pidetty.[12]. Vuonna 1969 hän alkoi tapailla Elizabeth Kloepferia, eronnutta yksinhuoltajaäitiä joka rakastui häneen.[13] Heidän suhteensa jatkuisi kuusi vuotta, siihen asti kunnes Ted Bundy joutui vankilaan kidnappauksesta vuonna 1976.

Bundy valmistui Washingtonin yliopistosta vuonna 1972 tutkinnolla psykologiasta.[14] Pian tämän jälkeen hän alkoi taas työskennellä osavaltion Republikaanipuolueelle jossa työskenteli läheisesti Kuvernööri Daniel J. Evansin kanssa.[15] Kampanjan aikana Theodore Bundy seurasi Demokraattien vastaehdokasta ympäri osavaltiota nauhoittaen hänen puheensa ja raportoiden Evansille henkilökohtaisesti. Myöhemmin seurasi pienimuotoinen skandaali, kun demokraatit saivat selville ettei Bundy ollutkaan vain college-opiskelija kuten oli uskotellut.[16] Vuoden 1973 syksyllä Bundy ilmoittautui opiskelemaan oikeustiedettä Utahin yliopistoon (University of Utah), mutta pärjäsi huonosti ja lopetti opiskelun vuoden 1974 keväällä.

Ollessaan liikematkalla Kaliforniassa kesällä 1973 Ted Bundy palasi ex-naisystävänsä "Stephanie Brooksin" elämään uutena miehenä, tällä kertaa hän oli vakavoitunut ja eteenpäin pyrkivä, juuri uudet oikeustieteelliset opinnot aloittanut. Bundy jatkoi myös Kloepferin tapailua ja kumpikaan nainen ei tiennyt toisestaan. Bundy liehitteli "Stephanie Brooksia" loppuvuoden ja hän hyväksyi kosinnan. Kaksi viikkoa myöhemmin, vähän sen jälkeen kun vuosi oli vaihtunut hän yhtäkkiä jätti "Brooksin" eikä enää suostunut vastaamaan tämän puheluihin. Muutamia viikkoja eron jälkeen Bundy aloitti murhaamisen Washingtonin osavaltiossa.[17]

[muokkaa] Murhat

[muokkaa] Washingtonin osavaltio

Kukaan ei tiedä missä ja milloin tarkalleen Bundy aloitti tappamisen. Monet Bundy-asiantuntijat, Rule ja entinen King Countyn etsivä Robert D. Keppel mukaanluettuna, uskovat, että hän on saattanut aloittaa ja varhaisteininä. Ann Marie Burr, kahdeksanvuotias tyttö Tacomasta, katosi kotoaan vuonna 1961, kun Ted Bundy oli 14-vuotias. Bundy kielsi aina tappaneensa häntä.[18] Päivää ennen teloitustaan Bundy kertoi lakimiehelleen, että hän yritti ensimmäistä kertaa kaapata naisen vuonna 1969[19] ja antoi ymmärtää, että hän teki ensimmäisen murhansa joskus vuonna 1972.[20] Samoin eräässä vaiheessa Keppelille teloitustaan vankeudessa odottaessa tekemissään tunnustuksissa hän sanoi ensimmäisen murhan tapahtuneen 1972.[21] Vuonna 1973 eräs Bundyn ystävistä republikaanipuolueessa näki hänen Volkswagenissaan käsiraudat.[22] Hän oli vuosia epäilty Kathy Devinen 1973 Washingtonin osavaltiossa tapahtuneessa murhassa,[23] mutta DNA tutkimus johti toisen miehen pidätykseen ja rikoksesta tuomitsemiseen vuonna 2002.[24][25] Bundyn aikaisimmat varmuudella tiedetyt murhat tapahtuivat vuonna 1974 hänen ollessaan 27-vuotias.

Vähän puolenyön jälkeen 4. tammikuuta 1974 Bundy tunkeutui 18-vuotiaan Washingtonin yliopiston opiskelijan ja tanssijan, "Joni Lenzin" (nimi muutettu) kellarimakuuhuoneeseen. Bundy hakkasi tyttöä tämän nukkuessa hänen sängystään irrotetulla metallitangolla ja hyväksikäytti häntä seksuaalisesti speculum tähystimellä.[26] "Lenzin" huonetoverit löysivät hänet seuraavana aamuna koomassa ja makaamassa lammikollisessa omaa vertaan. Hän selvisi hyökkäyksestä, mutta sai pysyvän aivovamman. Bundyn seuraava uhri oli Lynda Ann Healy, toinen Washingtonin yliopiston opiskelija (ja Bundyn serkun huonetoveri). Vuoden 1974 Helmikuun 1. päivän aamuyön tunteina Bundy tunkeutui Healyn huoneeseen, iski tämän tajuttomaksi, puki hänet farkkuihin ja housuihin, kääri lakanaan ja kantoi pois.

Naisopiskelijoita alkoi kadota suunnilleen kerran kuukaudessa. Maaliskuun 12. 1974 Ted Bundy kidnappasi ja murhasi Washingtonin osavaltion pääkaupungissa Olympiassa 19-vuotiaan opiskelijan nimeltä Donna Gail Manson joka opiskeli Evergreen State Collegessa. Huhtikuun 17. 1974 Susan Rancourt katosi Central Washington yliopiston (Central Washington University) kampukselta Ellensburgissa. Myöhemmin kaksi saman yliopiston opiskelijaa muisteli tavanneensa miehen, jonka käsi oli kipsissä ja joka pyysi heiltä apua kirjojen kantamisessa kuplavolkkariinsa. Toinen opiskelijoista oli nähnyt hänet samana iltana kuin Donna Gail Manson katosi ja toinen kolme päivää aikaisemmin.[27][28]. Seuraavana vuorossa oli Kathy Parks joka nähtiin viimeisen kerran Oregon State Universityn kampuksella Corvallisissa Oregonissa vuoden 1974 toukokuun 6. päivänä. Brenda Ballia ei nähty enää sen jälkeen, kun hän poistui Flame Tavernista Burienissa. Kesäkuun 1. päivänä 1974 Bundy murhasi seuraavaksi Georgeann Hawkinsin joka hänkin oli Washingtonin yliopiston opiskelija ja Kappa Alpha Theta -opiskelijajärjestön jäsen. Varhain aamulla 11. päivänä kesäkuussa 1974 hän astui kujalle joka johti hänen poikaystävänsä asuntolasta hänen oman järjestönsä asuntolaan ja katosi. Silminnäkijät kertoivat myöhemmin nähneensä alueella samana iltana miehen, joka yritti jalka kipsattuna vaivalloisesti kantaa matkalaukkua.[29] Yksi naisopiskelija kertoi, että mies oli pyytänyt apua laukun kantamisessa autoonsa joka oli Volkswagen "Kupla".[30]

Ted Bundyn Washingtonin murhasarja huipentui heinäkuun 14. päivänä 1974, kun hän sieppasi keskellä päivää Janice Ottin ja Denise Naslundin Lake Sammamishin kansallispuistosta (Lake Sammamish State Park) Issaquahissa. Sinä päivänä kahdeksan henkilöä kertoi poliisille "Tediksi" itseään kutsuvasta komeasta nuoresta miehestä jonka vasen käsi oli kantositeessä. Viisi heitä oli naisia joita "Ted" oli pyytänyt auttamaan purjeveneen nostamisessa hänen Kuplansa luona. Yksi heistä meni "Tedin" kanssa autolle, mutta ei suostunut jatkamaan pidemmälle, kun venettä ei näkynytkään. Kolme muuta silminnäkijää todistivat nähneensä hänen lähestyvän Ottia venetarinansa kanssa ja Ottin poistuneen hänen seurassaan rannalta. Häntä ei nähty enää koskaan elossa.[31] Naslund katosi merkkiäkään jättämättä neljä tuntia myöhemmin.

King Countyn tutkijoilla oli nyt kuvaus sekä epäillystä, että hänen autostaan. Jotkin silminnäkijät kertoivat tutkijoille, että heidän kohtaamansa "Ted" puhui brittiläisellä aksentilla. Kohta lehtisiä oli levitetty joka puolelle Seattlea. Kun Bundyn tyttöystävä näki poliisin piirroksen ja kuvauksen Lake Sammamishin epäillystä televisiossa ja lehdissä, päätti ilmoittaa hänet mahdolliseksi epäillyksi. Samoin tekivät eräs hänen psykologian professoreistaan ja Ann Rule.[32]. Poliisi sai jopa 200 vihjettä päivässä[33] ja ei noteerannut siksi mitenkään erityisemmin vihjeitä siististä oikeustieteen opiskelijasta.

Ottin ja Naslundin hajanaiset jäänteet löydettiin syyskuun 7. päivänä 1975 valtatie 90 varrelta Issaquahin läheltä puolentoista kilometrin päästä kansallispuistosta.[34] Naisten jäänteiden joukossa löytyi myös ylimääräinen reisiluu ja selkärangan osia. Bundy kertoi myöhemmin hieman ennen teloittamistaan näiden kuuluneen Georgeann Hawkinsille.[35] Vuoden 1975 maaliskuun 1. ja 3. päivän välissä löydettiin Healyn, Rancourtin, Parksin ja Ballin pääkallot ja leukaluut Taylor Mountainista joka sijaitsee vähän Issaquahista itään.[36] Vuosia myöhemmin Bundy väitti heittäneensä myös Donna Mansonin ruumiin sinne,[37] mutta jäänteitä ei koskaan löydetty.

[muokkaa] Utah ja Colorado

Samana syksynä Bundy aloitti oikeustieteelliset opintonsa Utahin yliopistossa Salt Lake Cityssä, jossa hän jatkoi tappamista lokakuussa. Nancy Wilcox katosi Holladaysta, Utahista lokakuun 2. päivänä 1974. Wilcox nähtiin viimeksi Volkswagen Kuplan kyydissä.[38] Lokakuun 18. päivänä Bundy murhasi 17-vuotiaan Midvalen poliisipäällikkö Louis Smithin tyttären. Hän raiskasi, teki muuta seksuaalista väkivaltaa ja kuristi Melissa Smithin. Ruumis löydettiin 9 päivää myöhemmin. Seuraavana vuorossa oli Laura Aime, hänkin 17 ja Halloween-juhlista Lehissä lähdettyään kadonnut. Hän katosi lokakuun viimeisenä päivänä ja melkein kuukautta myöhemmin, kiitospäivänä, vaeltajat löysivät hänen alastoman, hakatun ja kuristetun ruumiinsa joenpenkalta American Fork Canyonissa.

Murrayssa 8.11.1974 Carol DaRonch pääsi täpärästi Bundya pakoon. Hän esittäytyi paikallisen poliisilaitoksen konstaapeli Roselandina lähestyessään häntä Fashion Place ostoskeskuksessa ja sanoi jonkun murtautuneen tämän autoon. Bundy pyysi häntä lähtemään mukaan poliisiasemalle ja sai hänet autoonsa, mutta DaRonch kieltäytyi laittamasta turvavyötään kiinni. Ajettuaan vähän matkaa Bundy pysähtyi yhtäkkiä pientareelle ja yritti pistää tytölle käsiraudat. Taistelun tiimellyksessä hän kuitenkin laittoi rautojen molemmat päät vahingossa samaan ranteeseen. Bundy otti esiin sorkkarautansa ja yritti iskeä sillä, mutta DaRonch otti sen käsin kiinni ennen kuin se osui hänen päähänsä. Sitten hän avasi oven ja ryntäsi valtatielle päästen Bundyltä pakoon.[39]

Noin tuntia myöhemmin outo mies saapui Viewmont High Schooliin Bountifulissa jossa näytelmäkerho oli järjestämässä esitystä. Hän lähestyi ensin heidän opettajaansa ja sitten opiskelijaa ja pyysi molempia tulemaan parkkialueelle auton tunnistamaan. Molemmat kieltäytyivät. Ilmaisutaidon opettaja näki hänet vielä uudelleen hetken ennen näytelmän loppua, tällä kertaa hengästyneenä, hiukset sekaisena ja paidanhelma housujen päällä. Toinen opiskelija näki miehen katselemassa auditorion takaosassa. 17-vuotias opiskelija Debby Kent lähti näytelmästä väiajalla hakemaan veljeänsä ja katosi.[40] Myöhemmin tutkijat löysivät pienen avaimen koulun parkkipaikalta. Se sopi Carol DaRonchin käteen jääneisiin käsirautoihin.[41]

Vuonna 1975, kun hän opiskeli edelleen oikeustiedettä Utahin yliopistossa, Bundy siirtyi toimimaan Coloradossa. 12.1.1975 Caryn Campbell katosi Wildwood Innistä Snowmassissa Coloradossa, jossa hän oli lomalla lasten ja sulhasensa kanssa. Hän katosi matkalla hissistä huoneeseensa. Ruumis löydettiin helmikuun 17 päivänä samana vuonna.[42] Seuraavana katosi Vailista kotoisin oleva hiihdonopettaja Julie Cunningham maaliskuun 15. päivänä ja Denise Olverson Grand Junctionista huhtikuun 6. päivänä. Vankilassa Bundy tunnusti Coloradolaisille tutkijoille, että hän käytti kainalosauvoja Cunninghamia lähestyäkseen ja pyysi tätä auttamaan hiihtomonojen kantamisessa autoonsa. Autolla Bundy iski häntä sorkkaraudallaan ja vangitsi hänet käsiraudoillaan. Myöhemmin hän kuristi Cunninghamin hyvin samaan tapaan kuin oli tehnyt Hawkinsille.[43]

Lynette Culver hävisi Idahon Pocatellosta toukokuun 6. päivänä käymänsä ylä-asteen pihalta. Palattuaan Utahiin Susan Curtis katosi 28. kesäkuuta. Bundy tunnusti Culverin murhan vain minuutteja ennen teloitustaan.[44] Cunninghamin, Culverin, Curtisin ja Oliversonin ruumiita ei ole löydetty.

Washingtonissa tutkijat yrittivät asettaa valtavan epäiltyjen listansa tärkeysjärjestykseen. He käyttivät vielä varsin uutta tekniikkaa, tietokoneita, erilaisin perustein epäiltyjen listojen (Lynda Healyn luokkatoverit, kuplavolkkarien omistajat, jne.) vertailemiseen, jotta löytäisivät henkilöitä joiden nimi esiintyi enemmän kuin yhdellä listalla. "Theodore Robert Bundy" oli yksi 25 henkilöstä jotka esiintyivät neljällä eri listalla ja hänen tapauksensa oli tärkeysjärjestyksenä toisena, kun Utahista tuli tieto pidätyksestä.[45]

[muokkaa] Ensimmäinen oikeudenkäynti ja pako

Bundy pidätettiin elokuun 16. päivänä 1975 Salt Lake Cityssä poliisin pysäytyskäskyn huomiotta jättämisestä. Hänen autostaan löytyi hiihtonaamari, sorkkarauta, käsiraudat, roskapusseja, jääpiikki ja muita esineitä joiden poliisi luuli olevan murtautumisvälineitä. Bundy pysyi tyynenä kuulusteltaessa ja selitti tarvitsevansa maskia hiihtämiseen ja löytäneensä käsiraudat roskiksesta.[46] Utahilainen rikostutkija Jerry Thompson yhdisti Bundyn Volkswageneineen DaRonchin kidnappaukseen ja kadoksissa oleviin tyttöihin ja suoritti kotietsinnän Bundyn asuntoon. Etsinnässä löytyi esite Coloradolaisista hiihtokeskuksista johon oli tehty merkintä Caryn Campbellin katoamispaikan, Wildwood Innin, kohdalle.[47] Kotietsinnän jälkeen DaRonch ja Bountifulin silminnäkijät tunnistivat hänet "Konstaapeli Roselandiksi" ja mieheksi joka oli nähty kuljeskelemassa koululla Debbie Kentin katoamisiltana. Viikon pituisen oikeudenkäynnin jälkeen Bundy tuomittiin DaRonchin kidnappauksesta maaliskuun 1. päivä 1976 ja tuomittiin 15 vuodeksi vankilaan Utahin osavaltion vankilaan (Utah State Prison). Coloradon viranomaiset nostivat syytteen murhasta ja Bundy luovutettiin Coloradoon oikeudenkäyntiä varten.

7. kesäkuuta 1977 Bundy siirrettiin Pitkinin piirikunnan oikeustaloon murhaoikeudenkäyntiä varten. Väliajalla Bundy päästettiin käymään oikeustalon lakikirjastossa, jossa hän hyppäsi toisessa kerroksessa sijaitsevasta ikkunasta ja pakeni, mutta nyrjäytti nilkkansa hypyssä. Hän juoksi ensin pakoon ja käveli sitten rauhallisesti Aspen Mountainille päin. Bundy pääsi vuoren huipulle ilman, että häntä huomattiin ja lepäsi siellä hylätyssä metsästysmajassa pari päivää. Lähtiessään taas liikkeelle hän kadotti suuntavaistonsa eikä löytänyt reittiä aikomaansa suuntaan Crested Butten kaupunkiin. Yhdessä vaiheessa hän törmäsi aseistettuun kansalaiseen, joka oli avustamassa Bundyn etsinnöissä vuorelta, mutta selvitti tilanteen puhumalla. 13.6. Bundy varasti auton, jonka oli löytänyt vuorelta. Hän ajoi takaisin Aspeniin ja olisi voinut päästä pakoon, mutta kaksi apulaissheriffiä huomasivat ajovalot himmennettyinä ajokaistallaan reunasta reunaan ajelehtivan Cadillacin ja pysäyttivät hänet. He tunnistivat Bundyn ja veivät hänet takaisin putkaan. Bundy oli onnistunut olemaan karkuteillä kuuden päivän ajan.[48]

Uutta oikeudenkäyntiä Glenwood Springsissä odotellessaan Bundy karkasi uudelleen. Hän oli jotenkin onnistunut saamaan käsiinsä rautasahan terän ja 500 dollaria käteistä, myöhemmin hän väitti saaneensa sahanterän toiselta vangilta. Kahden viikon aikana Bundy sahasi sellinsä kattossa olevan pienen metallilevyn hitsaussaumat poikki ja laihdutti itseään tarpeeksi mahtuakseen aukosta. Vasikka oli kertonut kuulleensa Bundyn ryömivän katossa aikaisempina öinä, mutta asiaa ei tutkittu.[49] Bundyn Aspenin oikeudenkäynnin tuomari päätti 23. joulukuuta, että oikeudenkäynti Caryn Campbellin murhasta alkaisi 9. tammikuuta[50] ja vaihtoi oikeudenkäyntipaikan Colorado Springsiin. Bundy tajusi, että hänen täytyisi paeta ennen kuin hänet siirrettäisiin Glenwood Springsistä. Joulukuun 30. vastaisena yönä hän pukeutui lämpimästi ja kasasi kirjoja ja kansioita peitteensä alle hämäykseksi. Hän kiipesi aukosta, ryömi katon välissä vanginvartijan vaatekomeron kohdalle ja pudottautui hänen asuntoonsa. Vanginvartija oli vaimonsa kanssa poissa tuona iltana ja Bundy saattoi vain kävellä ovesta ulos.[51]

Hän oli vapaa, mutta oli liikkeellä kävellen kylmässä ja lumisessa Coloradon illassa. Hän varasti huonokuntoisen MG-merkkisen auton, mutta sen kulku loppui vuorilla. Bundy jäi jumiin valtatie 70:n varrelle keskellä yötä lumimyrskyssä, mutta toinen autoilija antoi hänelle kyydin Vailiin. Sieltä hän lähti bussilla Denveriin ja nousi TWA:n kello 8.55 lennolle Chicagoon. Glenwood Springsin vanginvartijat huomasivat hänen karanneen vasta 17 tuntia hänen pakonsa jälkeen keskipäivällä 31. joulukuuta. Bundy oli silloin jo Chicagossa.[52]


[muokkaa] Florida

Saavuttuaan Chicagoon Bundy matkusti Amtrak-junalla Ann Arboriin, Michiganiin, jossa hän sai huoneen YMCA:lta. Tammikuun 2. päivänä 1978 hän meni Ann Arborilaiseen baariin ja seurasi, kun Washingtonin yliopiston "Huskies"-joukkue voitti Michiganin Rose Bowlissa.[53] Hän varasti myöhemmin auton Ann Arborista ja hylkäsi sen Atlantassa, Georgiassa jonka jälkeen nousi Tallahasseeseen, Floridaan menevään bussiin. Bundy saapui sinne 8. tammikuuta ja vuokrasi huoneen asuntolasta. Hän suoritti siellä lukuisia pikkurikoksia kuten näpistyksiä, laukku- ja autovarkauksia. Hän varasti Kenneth Misner nimisen opiskelijan henkilöllisyystodistuksen ja lähetti pyynnöt Misnerin sosiaaliturvakortista ja syntymätodistuksesta.[54] Hän kasvatti itselleen viikset ja piirsi vasempaan poskeensa valeluomen mennessään ulos, mutta ei sen kummemmin pyrkinyt naamioitumaan. Bundy yritti saada töitä rakennustyömaalla, mutta kun henkilöstöpäällikkö pyysi Bundyltä tämän ajokorttia nähtäväkseen, hän lähti pois. Tämä jäi hänen ainoaksi työnhakuyrityksekseen. Viikko Bundyn Tallahasseehen saapumisen jälkeen, Super Bowl -sunnuntain aikaisina tunteina 15.1.1978 kahden ja puolen vuoden verran tukahdutettua murhanhimoa räjähti väkivallaksi. Bundy tunkeutui Florida State Universityn Chi Omega-järjestön asuntolaan noin kello 3 aamuyöstä ka tappoi kaksi nukkuvaa naista, Lisa Levyn ja Margaret Bowmanin. Bundy nuiji ja kuristi Levyn ja Bowmanin; Levy oli myös raiskattu, hänen sisäänsä oli tungettu hiuslakkatölkki ja häntä oli purtu eri puolille kehoa. Oikea nänni oli purtu melkein kokonaan irti; se roikkui rinnasta pienen kudossuikaleen päässä.lähde? Hän hakkasi myös kahta muuta Chi Omegalaista, Karen Chandleria ja Kathy Kleineria. Koko tapahtuma ei kestänyt puolta tuntia pitempään. Poistuttuaan Chi Omegan talosta hän murtautui toiseen asuntoon muutaman korttelin päässä ja hakkasi vakavasti vahingoittaen Florida State Universityn opiskelija Cheryl Thomasta.[55]

9. helmikuuta 1978 Bundy matkusti Floridan Lake Cityyn, jossa hän sieppasi, raiskasi ja murhasi 12-vuotiaan Kimberly Leachin ja piilotti tämän ruumiin pienen sikalan alle. 12.2. hän varasti Volkswagen "Kuplan" ja poistui Tallahasseesta lopullisesti suunnaten länteen Floridan Panhandlen alueen poikki.Poliisi David Lee havaitsi Bundyn auton rekisterikilven perusteella varastetuksi ja pysäytti hänet 15. helmikuuta Pensacolassa.[56] Bundy vastusti pidätystä, mutta poliisi taltutti hänet ja kun Lee vei tuntematonta epäiltyä vankilaan Bundy sanoi: "Olisitpa tappanut minut".[57] Pidätettäessä Bundy sanoi nimensä olevan Ken Misner ja esitti varastetun henkilöllisyystodistuksensa, mutta hänet tunnistettiin varhain seuraavana päivänä sormenjälkien perusteella ja vietiin Tallahasseehen jossa häntä vastaan nostettiin syyte Tallahasseessa ja Lake Cityssä tapahtuneista murhista. Hänet vietiin myöhemmin Miamiin Chi Omega-murhaoikeudenkäyntiä varten.

[muokkaa] Tuomiot ja teloitus

Bundyn Chi Omega -oikeudenkäynti alkoi kesäkuussa 1979. Oikeudenkäynnin tuomarina toimi Edward D. Cowart. Bundyllä oli viisi oikeuden määräämää lakimiestä, mutta hän päätti toimia itse omana asianajanaan ja ristikuulusteli todistajia, muun muassa poliisia joka oli löytänyt Margaret Bowmanin ruumiin. Syyttäjänä toimi Larry Simpson.[58]

Kaksi todistetta osoittautuivat ratkaiseviksi. Ensinnäkin Chi Omegan jäsen Nita Neary oli nähnyt hyvin myöhään treffeiltä palatessaan Bundyn lähtevän talosta ja tunnisti hänet oikeudessa.[59] Toiseksi raivotessaan murhaten Bundy oli purrut Lisa Levyä tämän vasempaan pakaraan jättäen siihen selvän purentajäljen. Poliisi otti muovivalokset Bundyn hampaista ja asiantuntija vahvisti niiden täsmäävän puremajäljestä otettuihin valokuviin.[60] Bundy todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan. Varmistettuaan tuomion Cowart antoi Bundylle oikeuden päätöksen:
»Sinut määrätään saatettavaksi kuoliaaksi sähkövirralla, että sähkövirtaa johdetaan kehosi läpi kunnes olet kuollut. Pidä huolta itsestäsi nuori mies. Sanon sen sinulle vilpittömästi. Pyydän, että pidät huolta itsestäsi. Tälle oikeudelle on suuri tragedia nähdä niin täydellistä ihmisyyden tuhlausta, kuin se jonka olen tässä oikeussalissa nähnyt. Olet terävä nuori mies. Sinusta olisi tullut hyvä lakimies ja olisin ilolla nähnyt sinun harjoittavan lakia edessäni, mutta sinä valitsit toisen tien, kaveri. Pidä huolta itsestäsi. En tunne mitään vihamielisyyttä sinua kohtaan. Haluan sinun tietävän sen. Vielä kerran, pidä huolta itsestäsi.»

Bundylle pidettiin oikeudenkäynti Kimberly Leachin murhasta vuonna 1980. Hänet todettiin jälleen syylliseksi jokaiseen syytekohtaan ja tuomittiin kuolemaan, pääasiassa hänen pakettiautostaan löytyneiden Leachin vaatteisiin sopivien kuitujen[61] ja silminnäkijähavainnon hänestä viemässä Leachia pois koulusta perusteella.[62] Leachin murhasta käydyn oikeudenkäynnin aikana Bundy meni naimisiin entisen työtoverinsa Carole Ann Boonen kanssa oikeussalissa tätä kuulustelessaan.[63] Lukuisien perhetapaamisten jälkeen Boone synnytti Bundylle tyttären lokakuussa 1972.[64] Vuonna 1986 Boone kuitenkin muutti takaisin Washingtoniin eikä enää palannut Floridaan. Hänen ja Bundyn tyttären nykyinen olinpaikka on tuntematon.[65]

Odottaessaan teloituksen täytäntöönpanoa Floridan osavaltionvankilassa (Florida State Prison), Bundyn viereisessä sellissä oleskeli toinen sarjamurhaaja, Ottis Toole, Adam Walshin murhaaja.[66][67] FBI:n profiloija Robert K. Ressler tapasi hänet siellä osana työtään sarjamurhaajien haastattelijana, mutta totesi Bundyn yhteistyöhaluttomaksi ja manipuloivaksi, valmiina puhumaan teoistaan vain kolmannessa persoonassa ja hypoteettisina. Kirjoittaessaan vuonna 1992 Ressler kertoi Bundysta saamastaan vaikutelmasta verrattuna muihin sarjamurhaajiin: "Tämä mies oli eläin, ja minua hämmästytti, että media ei näyttänyt kykenevän ymmärtämään sitä."[68]

Kello 7:06 24. tammikuuta 1989 Theodore Robert Bundy teloitettiin sähkötuolissa Floridan osavaltionvankilassa Starkessa. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Haluaisin teidän välittävän lämpimät terveiseni perheelleni ja ystävilleni." Seuraavaksi yli 2000 volttia kulki hänen kehonsa läpi alle kahden minuutin ajan. Hänet julistettiin kuolleeksi kello 7.16. Satoja ihmisiä oli kerääntynyt vankilan ulkopuolelle ja hurrasivat, kun näkivät merkin, että Bundy oli julistettu kuolleeksi.

[muokkaa] Uhrit

Alla on kronologinen lista Ted Bundyn tunnetuista uhreista. Bundy ei koskaan antanut selkeätä tunnustusta oikeasta uhrien määrästä, mutta juuri ennen teloitustaan hän väitti murhanneensa 30 ihmistä. Kymmentä uhria ei ole vieläkään tunnistettu. Kaikki listatut naiset, joiden kohdalla ei lue toisin, tapettiin.

1973

  • Toukokuussa: Tuntematon peukalokyytiläinen Washingtonissa, jäännöksiä ei koskaan löydetty.

1974

  • 4. tammikuuta: Joni Lenz (18-vuotias), jota Bundy nuiji rautaputkella päähän yliopistossa Washingtonissa, mutta selviytyi.
  • 1. helmikuuta: Lynda Ann Healy (21-vuotias). Bundy nuiji hänet tainnoksiin ja sieppasi opiskelija-asunnostaan.
  • 12. maaliskuuta: Donna Gail Manson (19-vuotias). Bundy sieppasi hänet matkalta jazz-konserttiin Evergreenin yliopiston kampukselta Washingtonissa. Bundy tunnusti murhan, mutta hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.
  • 17. huhtikuuta: Susan Elaine Lancourt (18-vuotias). Katosi kävellessään Ellensburgin yliopiston alueella yöllä.
  • 6. toukokuuta: Roberta Kathleen Parks (22-vuotias). Katosi Oregonin yliopistosta matkallaan ystäviensä tapaamispaikalle.
  • 1. kesäkuuta: Brenda Carol Ball (22-vuotias). Katosi ravintolasta Burienissa, Washingtonissa.
  • 11. kesäkuuta: Georgeann Hawkins (18-vuotias). Katosi tyttökerhonsa takapihalta yliopistosta Washingtonissa.
  • 14. heinäkuuta: Janice Ann Ott (23-vuotias) ja Denise Marie Naslund (19-vuotias). Heidät siepattiin vain muutama tunti toisistaan lähellä Sammamishin puistoa Issaquahissa, Washingtonissa.
  • 2. lokakuuta: Nancy Wilcox (16-vuotias). Katosi Holladayssa, Utahissa. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.
  • 18. lokakuuta: Melissa Smith (17-vuotias). Katosi Midvalesta, Utahista poistuttuaan pizza-ravintolasta.
  • 31. lokakuuta: Laura Aime (17-vuotias). Katosi halloween-juhlista Lehissä, Utahissa.
  • 8. marraskuuta: Carol DaRonch, pakeni Bundylta hyppäämällä ulos hänen autostaan Murrayssa, Utahissa ja selviytyi.
  • 8. marraskuuta: Debra Kent (17-vuotias). Katosi koulunsa parkkipaikalta Bountifulissa, Utahissa, vain muutama tunti sen jälkeen kun DaRonch pakeni Bundylta. Vähän ennen teloitustaan Bundy tunnusti jättäneensä Kentin ruumiin eräälle alueelle lähellä Fairview'tä Utahissa, josta myöhemmin löytyi Kentin ikäisen ja kokoisen henkilön polvilumpio. DNA-testejä ei olla suoritettu.

Bundya epäillään myös Carol Valenzuelan murhasta, joka katosi Vancouverista, Washingtonista 2. elokuuta 1974. Hänen jäännöksensä löydettiin kaksi kuukautta myöhemmin Olympiasta Washingtonissa.

1975

  • 12. tammikuuta: Caryn Campbell (23-vuotias). Hän oli sairaanhoitaja, joka katosi hänen ja sulhasensa laskettelumatkan aikana hotellistaan Snowmassissa, Coloradossa.
  • 15. maaliskuuta: Julie Cunningham (26-vuotias). Katosi matkaltaan läheiseen ravintolaan Vailissa, Coloradossa. Bundy tunnusti haudanneensa hänen ruumiinsa lähelle Riflen aluetta Coloradossa, mutta sieltä ei koskaan löydetty jäännöksiä.
  • 6. huhtikuuta: Denise Oliverson (25-vuotias). Siepattiin hänen pyöräillessään vanhempiensa luo Grand Junctionissa, Coloradossa. Bundy tunnusti hänen murhansa yksityiskohtaisesti, mutta hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.
  • 6. toukokuuta: Lynette Culver (13-vuotias). Siepattiin Alamedan koulun pihalta Pocatellossa, Idahossa. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.
  • 28. kesäkuuta: Susan Curtis (15-vuotias). Katosi kävellessään yksin asuntolalleen nuorten kokouksen aikana Brighamin lukiossa Provossa, Utahissa. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty.

Bundya epäillään myös Melanie Suzanne Cooleyn murhasta, joka katosi 15. huhtikuuta 1975 lähdettyään Nederlandin lukiosta Coloradossa. Hänen nuijittu ja kuristettu ruumiinsa löydettiin huoltotyöntekijöiden kadulta 2. toukokuuta 1975, Coal Creekin kanjonin läheltä.

1978

  • 15. tammikuuta: Lisa Levy (20-vuotias), Margaret Bowman (21-vuotias), Karen Chandler ja Kathy Kleiner Deshields. Heidät nuijittiin tainnoksiin rautaputkella ja raiskattiin. Tapausta kutsuttiin nimellä "The Chi Omega Killings" eli Chi Omega -murhat, jotka tapahtuivat Floridan yliopistossa, Tallahasseessa, Floridassa. Chandler ja Deshields selvisivät hengissä.
  • 15. tammikuuta: Cheryl Thomas. Hänet nuijittiin kuoliaaksi nukkuessaan, kahdeksan korttelin päässä Chi Omega -tyttökerhosta.
  • 9. helmikuuta: Kimberly Leach (12-vuotias), joka siepattiin Lake Cityn ala-asteelta Floridassa. Hänet raiskattiin, murhattiin ja paloiteltiin Suwannee River State Parkissa Floridassa.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ The Stranger Beside Me s. 8, 17.
  2. ↑ The Only Living Witness, s. 56
  3. ↑ The Only Living Witness, s. 63.
  4. ↑ The Stranger Beside Me, s. 16-17
  5. ↑ The Only Living Witness, s. 57.
  6. ↑ The Stranger Beside Me, s. 10.
  7. ↑ The Only Living Witness, s. 64, 66.
  8. ↑ Defending the Devil: My Story As Ted Bundy's Last Lawyer, s. 277-278.
  9. ↑ The Stranger Beside Me, s. 12.
  10. ↑ The Only Living Witness, s. 62.
  11. ↑ Bundy: The Deliberate Stranger, s. 5, 7.
  12. ↑ The Stranger Beside Me, s. 18-20
  13. ↑ The Only Living Witness, s. 74.
  14. ↑ The Only Living Witness: s. 76.
  15. ↑ Kuvernööri Evansin suosituskirje Utahin yliopistoon Daniel J. Evans. Viitattu 19.1.2009.
  16. ↑ Bundy: The Deliberate Stranger, s. 7-10.
  17. ↑ The Only Living Witness, s. 76.
  18. ↑ The Riverman: Ted Bundy and I Hunt for the Green River Killer, s. 387.
  19. ↑ Defending the Devil: My Story as Ted Bundy's Last Lawyer, s. 282.
  20. ↑ Defending the Devil: My Story as Ted Bundy's Last Lawyer, s. 283-284.
  21. ↑ The Riverman: Ted Bundy and I hunt for the Green River Killer, s. 387.
  22. ↑ The Only Living Witness, s. 81.
  23. ↑ The Riverman: Ted Bundy and I hunt for the Green River Killer, s. 257-262.
  24. ↑ Carlile, Jim: DNA evidence points finger in 28-year-old murder case. The Olympian, 9.3.2002. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.1.2009. (englanniksi)
  25. ↑ Man sentenced to life in prison for 1973 murder. Seattle Times, 30.7.2002. (englanniksi)
  26. ↑ The Only Living Witness, s. 28.
  27. ↑ The Riverman: Ted Bundy and I hunt for the Green River Killer, s. 42-46.
  28. ↑ The Only Living Witness, s. 31-33.
  29. ↑ The Only Living Witness, s. 38.
  30. ↑ The Stranger Beside Me, s.75.
  31. ↑ Bundy: The Deliberate Stranger, s. 3-6.
  32. ↑ The Deliberate Stranger, s. 103-105
  33. ↑ The Riverman: Ted Bundy and I Hunt for the Green River Killer, s. 40.
  34. ↑ The Riverman: Ted Bundy and I Hunt for the Green River Killer, s. 8-15.
  35. ↑ The Riverman: Ted Bundy and I Hunt for the Green River Killer, s. 18.
  36. ↑ The Riverman: Ted Bundy and I Hunt for the Green River Killer, s. 25-30.
  37. ↑ The Stranger Beside Me, s. 516.
  38. ↑ The Only Living Witness, s. 91.
  39. ↑ The Only Living Witness, s. 93-95.
  40. ↑ The Only Living Witness, s. 95-97.
  41. ↑ The Only Living Witness, s. 101.
  42. ↑ The Stranger Beside Me, s. 132-136.
  43. ↑ The Riverman: Ted Bundy and I Hunt for the Green River Killer, s. 402-407.
  44. ↑ The Only Living Witness, s. 343.
  45. ↑ The Riverman: Ted Bundy and I Hunt for the Green River Killer, s. 62-66.
  46. ↑ The Only Living Witness, s. 98-99, 113-115.
  47. ↑ The Riverman: Ted Bundy and I Hunt for the Green River Killer, s. 71.
  48. ↑ The Only Living Witness, s. 203-205.
  49. ↑ The Only Living Witness, s. 209.
  50. ↑ The Stranger Beside Me, s. 6.
  51. ↑ The Only Living Witness, s. 209-211.
  52. ↑ The Only Living Witness, s. 212-213.
  53. ↑ The Only Living Witness, s. 215-216.
  54. ↑ The Only Living Witness, s. 220.
  55. ↑ The Stranger Beside Me, s. 283-305.
  56. ↑ Kuvaus Bundyn pidätyksestä Pensacolan poliisilaitoksen verkkosivuilla Pensacolan Poliisilaitos. Viitattu 20.1.2009.
  57. ↑ The Stranger Beside Me, s. 321-323.
  58. ↑ Larry Simpsonin elämäkerta Asianajotoimisto Judkins, Simpson & High. Viitattu 20.1.2009.
  59. ↑ The Only Living Witness, s. 227, 283
  60. ↑ The Only Living Witness, s. 230, 283-285.
  61. ↑ The Only Living Witness, s. 306-307.
  62. ↑ The Only Living Witness, s. 303.
  63. ↑ The Only Living Witness, s. 308-10.
  64. ↑ Defending the Devil: My Story as Ted Bundy's Last Lawyer, s. 56.
  65. ↑ Uutiskirje (sivu 3) Annrules.com. Viitattu 20.1.2009.
  66. ↑ The Stranger Beside Me, s. 465.
  67. ↑ Almanzar, Yolanne: 27 Years Later, Case of Slain Boy Adam Walsh Is Closed. New York Times, 16.12.2008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 20.1.2009.
  68. ↑ Whoever Fights Monsters: My Twenty Years Hunting Serial Killers for the FBI s. 63-66.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Videoita

[muokkaa] Katsottavissa internetissä

[muokkaa] Elokuvat

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Rule, Ann: The Stranger Beside Me. W.W. Norton & Co., 2000. ISBN 0-393-05029-7.
  • Michaud, Stephen & Aynesworth, Hugh: The Only Living Witness. Authorlink, 1999. ISBN 1-928704-11-5.
  • Nelson, Polly: Defending the Devil: My Story as Ted Bundy's Last Lawyer. William Morrow, 1994. ISBN 0-688-10823-7.
  • Larsen, Richard W.: Bundy - The Deliberate Stranger. Pocket Books, 1980. ISBN 978-0671728663.
  • Keppel, Robert D.,: The Riverman: Ted Bundy and I hunt for the Green River Killer. Pocket Books, 2005. ISBN 0743463951.
  • Ressler Robert K. & Schachtman, Tom: Whoever Fights Monsters: My Twenty Years Hunting Serial Killers for the FBI. St. Martin's Press, 1993. ISBN 9780312950446.


Noia 64 apps kword.png
Tämä artikkeli on lisensoitu GNU Free Documentation Licensen mukaisesti, eli voit kopioida ja muokata sitä vapaasti niin kauan kuin koko työ, mukaan lukien lisäykset, julkaistaan yksinomaan GNU Free Documentation Licensen mukaisesti lisensoituna.

Tässä artikkelissa käytetään materiaalia Wikipedian artikkelista ”Ted Bundy”, joka on saatavissa osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Ted_Bundy.




Whos here now:   Members 0   Guests 0   Bots & Crawlers 1
 
Haettu osoitteesta http://murhawiki.com/index.php?title=Ted_Bundy&oldid=17079
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Forum Menu
Valikko
Työkalut