Toivo Kuula

Toivo Kuula

Toivo Timoteus Kuula (7. heinäkuuta 1883 Vaasa [perimätiedon mukaan Alavus] – 18. toukokuuta 1918 Viipuri) oli suomalainen säveltäjä. Fennomaaninen Kuula suosi kansallisromanttisia aiheita ja sai myöhemmässä tuotannossaan vaikutteita ranskalaisesta impressionismista. Kuula sai 36-vuotiaana surmansa Suomen sisällissodan jälkimainingeissa.

Säveltäjän ura

Lestadiolaissaarnaajana toiminut, Turkin sodassakin ollut sotilasisä Matti Kuula toivoi pojastaan pappia, mutta musiikki vei voiton.

Toivo Kuula opiskeli musiikkia Helsingin musiikkiopistossa (myöhemmin Sibelius-Akatemia) vuosina 1900–1903, mutta joutui varojen puutteessa keskeyttämään. Ensimmäiset merkittävät yksinlaulut Aamulaulu ja Syystunnelma syntyivät jo ennen kuin hän pääsi jatkamaan opintojaan Helsinkiin tammikuussa 1906. Etelä-Pohjanmaan Kotiseutuyhdistyksen apurahan turvin hän keräsi vuoden 1907 kesällä 262 kansanlaulua ja 34 polskaa Pohjanmaalta.

Kuula avioitui vuonna 1905 luokkatoverinsa Rauha Nelimarkan (Silja Valo) kanssa. Heille syntyi lapsi Aune, joka kuoli pian syntymänsä jälkeen. Syksystä 1907 puolisot asuivat erillään.

Toivo Kuulan ensimmäiset merkittävät yksinlaulut Tuijotin tulehen kauan ja Suutelo syntyivät keväällä 1907 samaan aikaan viulusonaatin kanssa. Seuraavan talven aikana Kuula sävelsi pianotrioa sekä yksinlaulut Kesäyö kirkkomaalla ja Epilogi. Ne kuultiin hänen ssvellyskonsertissaan 7.10. 1908 yhdessä pianotrion ja viulusonaatin kanssa. Konsertti oli suuri menestys ja arvosteluissa katsottiin jopa, että Kuulan edellä oli enää Jean Sibelius. 1908–1909 Kuula opiskeli kontrapunktia, orkestrointia, säveltämistä ja orkesterin johtamista ulkomailla Bolognassa, Leipzigin konservatoriossa ja Pariisissa. Pariisissa syntyi Kuulan ehein suurimuotoinen teos Orjan poika sopraanolle, baritonille, kuorolle ja orkesterille.

Säveltäjänä Toivo Kuula edusti varhaistuotannossaan kansallisromantiikkaa, mutta otti myöhemmin aineksia myös uudesta ranskalaisesta musiikista. Erityisen merkittävä Kuula oli laulusäveltäjänä. Sekä hänen yksinlaulunsa että kuorolaulunsa ovat edelleen suosiossa.

Kuula toimi kapellimestarina Oulussa Soitannollisen Seuran orkesterissa 1910–1911 ja sen jälkeen Helsingissä Robert Kajanuksen orkesterin apulaiskapellimestarina yhdessä hyvän ystävänsä Leevi Madetojan kanssa 1912–1914. Kun apulaiskapellimestarin virka lakkautettiin, Kuula toimi vapaana taiteilijana ja kiersi kaikkialla Suomessa konsertoimassa yhdessä vaimonsa kanssa. 1916 hänet kutsuttiin Viipurin Musiikin Ystävien orkesterin kapellimestariksi. Hän oli myös Suomen Säveltäjien Liiton (SSL) perustajajäsen 1917.

Vuonna 1913 Toivo Kuula sai lopulta eron Siljasta ja kihlautui laulaja Alma Silventoisen kanssa. Vuoden päästä he menivät naimisiin Lappeenrannan Skinnarilanhovissa ja vuonna 1917 heille syntyi tytär Sinikka, josta myöhemmin tuli tunnettu pianotaiteilija.

Toivo Kuulan väkivaltainen kuolema Viipurissa

Suomen sisällissodan aikana Viipurin Musiikin Ystäväin Seuran orkesterin kapellimestarina työskennellyt Kuula asui perheineen Viipurin lähellä Säiniöllä sijainneessa huvilassaan. Kuula joutui piileskelemään punakaartin pakkovärväyksiä. Viipurin valtauksen jälkeen perheen oli tarkoitus lähteä Luhangalle kesänviettoon, mutta tämä suunnitelma muuttui, kun Kuula vaimoineen kutsuttiin vapunaattona Vaasan rykmentin II pataljoonan esikuntaan vappuluonaalle. Luonaan jälkeen siirryttiin Viipurin Seurahuoneelle, jossa Kuula esiintyi sotilaille. Illalla Alma Kuula lähti kotiin, mutta Toivo Kuula jäi vielä Seurahuoneelle jatkamaan juhlia. Farmaseuttina aikaisemmin toiminut jääkärivääpeli Oskar Einar Pirinen oli hankkinut paikalle spriitä Viipurin Punaisen lähteen torin apteekista ja pian juhlijat, Kuula mukaanlukien, humaltuivat vahvasti.

Kuula riitantui läsnä olleiden jääkäreiden kanssa siitä, oliko jääkäreillä vai talonpoikaisarmeijalla suurempi osuus Suomen vapauttamisessa. Jääkärit arvostelivat myös Kuulan säveltämää suojeluskuntamarssia ja pitivät Sibeliuksen säveltämää jääkärimarssia parempana. Kun eräs paikalla ollut huusi "Deutschland, Deutschland über alles!" huusi Kuula tähän vastineeksi "Suomi, Suomi yli kaiken!". Eräs henkilö suututti Kuulaa sanomalla tälle: "Mikä sinä olet meitä arvostelemaan – mitä sinä olet tehnyt muuta kuin heiluttanut tahtipuikkoasi ryssille.". Myös kielikysymys otettiin mukaan kiistaan, sillä monet mukana olleista jääkäreistä olivat suomenruotsalaisia, ja Kuula oli puolestaan vankkumaton suomalaisuuden kannattaja.

Kiistely muuttui pian käsirysyksi, jolloin jääkärivänrikki Edmund Mauritz Nylund pakotti Kuulan perääntymään huoneen poikki uunin luokse. Kuulaa lyötiin nyrkillä kasvoihin, jolloin hän veti esiin pienen puukon ja viilsi sillä Nylundia niskaan. Jääkärit vaativat kostoa huutaen "Verta, verta, täällä on loukattu jääkäriä, jääkärin kunniaa on loukattu!" ja "Täällä on bolševikki! Ottakaa hänet kiinni, ampukaa! Kostakaa jääkärin veri!" Kuulan paettua Seurahuoneen pihalle hän kompastui ja kaatui maahan. Armoa anellutta Kuulaa ammuttiin revolverilla päähän.

Tajuihinsa palannut, mutta suuria tuskia kärsinyt Kuula menehtyi pari viikkoa myöhemmin 18. toukokuuta 1918 Viipurin lääninsairaalassa. Tapauksen tutkinta kesti pitkään, eikä ketään saatu lopulta tuomittua. Todennäköisimpänä syyllisenä pidettiin jääkärikapteeni Pekka Heikkaa, mutta hän hukkui purjehdusonnettomuudessa Vaasassa juuri ennen oikeuskäsittelyä. Oikeudessa syylliseksi todettiin jääkäri Oskar Einar Pirinen, joka oli vangittu Viipurissa 1918 pian Kuulan ampumisen jälkeen ja sitten surmattu pakoyrityksen yhteydessä. Kuulan elämänkerran kirjoitaja Juhani Koivisto on esittänyt salaliittoteoriamaisen epäilyksen, jonka mukaan Heikka ja Pirinen ehkä vaiennettiin, jottei oikeuskäsittelyssä paljastuisi kiusallisia tietoja Kuulan murhaan osallistuneista.

Toivo Kuulan hauta on Helsingin Hietaniemen hautausmaalla Alman haudan vierellä. Paikalle pystytetyn hautapatsaan (1922) on tehnyt Alpo Sailo.

Sävellyksiä

Lyhyen elämänsä aikana Kuula sävelsi kuoro- ja yksinlauluja sekä kamari-, näyttämö- ja orkesterimusiikkia.

A cappella -kuoroteoksia

• Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut
• Auringon noustessa
• Meren virsi
• Iltatunnelma
• Nuijamiesten marssi
• Tuuti lasta tuonelahan

Yksinlauluja

• Aamulaulu, op. 2, nro 7
• Ave Maria, op. 23, nro 2
• Epilogi, op. 6, nro 2
• Heidezauber, op. 24, nro 4
• Imandran laulu
• Jääkukkia, op. 24, nro 2
• Karjapihassa, op. 31a, nro 101
• Kesäyö kirkkomaalla, op. 6, nro 1
• Kohtalo, op. 23, nro 4
• Lauantai-ilta, op. 24, nro 1
• Lyö sydän
• Marjatan laulu, op. 8, nro 2
• Paimenet, op. 29a, nro 3
• Pesäänsä suojeleva lintu, op. 29a, nro 2
• Purjein kuutamolla, op. 31a, nro 1
• Rakentajain laulu, op. 29c, nro 1
• Sinikan laulu, op. 16a, nro 1
• Sinipiika, op. 23, nro 1
• Suutelo, op. 8, nro 1
• Syystunnelma, op. 2, nro 1
• Tuijotin tulehen kauan, op. 2, nro 2
• Tule armaani, op. 29a, nro 1
• Vanha syyslaulu, op. 24, nro 3
• Yli kukkien, op. 23, nro 3
• Yö, op. 22, nro 3
• Yö nummella

Lisäksi kansanlaulusovituksia

• Eteläpohjalaisia lauluja I, op. 17b, nro 1, sisältää 5 sovitusta
• Eteläpohjalaisia lauluja II, op. 17b, nro 2, sisältää 7 sovitusta

Marsseja ja kansanlaulusovituksia

• Nuijamiesten marssi
• Suojeluskuntien marssi
• Lapuan marssi
• Häämarssi (nuotti PDF-tiedostona)
• Lampaanpolska
• Laulu Satakunnalle
• Kun maan ja mantereen
• On Herran temp’liin tulla
• Aamulla varhain

Aiheesta muualla

Whos here now:   Members 0   Guests 0   Bots & Crawlers 1