Tulilahden kaksoismurha
Tulilahden kaksoismurha on elokuussa 1959 Tulilahden leirintäalueella Heinävedellä tapahtunut Suomen kuuluisimpiin lukeutuva henkirikostapaus, jossa surmansa saivat jyväskyläläiset 21-vuotias sairaanhoitajaoppilas Eine Maria Nyyssönen ja 23-vuotias toimistoapulainen Riitta Aulikki Pakkanen. Pääepäilty oli moninkertainen rikoksenuusija Erik Runar Holmström (26. lokakuuta 1923, Munsala – 8. toukokuuta 1961, Vaasa), jonka nimeen peloteltiin lapsia Pohjanmaalla: Jos et ole kiltti, Runar tulee ja vie sinut.
Kesälomalla olleet Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen olivat lähteneet Jyväskylästä pyöräretkelle Savoon ja Pohjois-Karjalaan 17. heinäkuuta. He olivat luvanneet palata kotiin 28. heinäkuuta. Kun heistä ei kuulunut mitään elokuun 3. päivään mennessä, jolloin Riitan olisi jälleen pitänyt olla työpaikallaan, epäilyt mahdollisesta henkirikoksesta heräsivät toden teolla. Einen ja Riitan ruumiit löydettiin läheltä leirintäaluetta suohautaan peitettyinä 21. elokuuta.
Surmatyöt ovat muuttuneet ajan saatossa myyttisiksi, samoin kuin seuraavana vuonna sattuneet Bodomin murhatkin. Aikalaisten muistiin ovat jääneet kuvat Holmströmistä paksuissa kahleissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Epäiltyjä
[muokkaa] Runar Holmström
Poliisi otti aluksi kiinni muutamia paikkakuntalaisia miehiä, kunnes epäilyt kohdistuivat yleisövihjeiden perusteella sekatyömies Runar Holmströmiin, joka pidätettiin kotoaan Munsalasta 6. marraskuuta. Monet silminnäkijät sanoivat mopolla liikkuneen tuntemattoman miehen seurailleen tyttöjä jo kymmeniä kilometrejä ennen näiden saapumista Heinävedelle ja uskoivat miehen olleen juuri Holmström. Raskauttavimpana todisteena käytettiin Holmströmin hallusta löytynyttä Mora-puukkoa, joka sopi tyttöjen haudan päälle pystytetyssä männyntaimessa olleisiin vuolujälkiin. Epäilyjä Holmströmin syyllisyydestä tuki viranomaisten mukaan myös se, että hän käyttäytyi hyvin levottomasti vietäessä häntä rikospaikalle. Hänen hallustaan tavattu varastettu ampuma-ase lisäsi epäilyjä; ase oli ladattu ja varmistamaton, joskin siihen Holmström ei rohjennut tarttua, vaikka tekikin pidätettäessä väkivaltaista vastarintaa. Holmström onkin yksi viimeisistä pidätetyistä, joka tuotiin oikeuteen jalkarautoihin kytkettynä.
Jutussa ilmeni paljon myös Holmströmin syyttömyyttä puoltavia seikkoja. Holmström oli pienikokoinen ja pituudeltaan vain 164-senttinen, joten oli vaikea uskoa, että hän olisi yksin jaksanut kantaa tyttöjen ruumiit hankalassa maastossa suoalueelle, haudannut ruumiit maastoon ja vielä peittänyt ne hyvin. Murhaajan oli täytynyt käyttää uhrit peittääkseen lapiota, jota mopolla liikkuneen Holmströmin olisi ollut liki mahdoton kuljettaa herättämättä huomiota. Epäselväksi jäi myös se, mistä Holmström olisi lapion voinut käsiinsä saada. Tutkimuksissa ilmeni, että murhaaja tunsi ennestään murhapaikan eli leirintäalueen maaston. Tämä seikka puolsi Holmströmin syyttömyyttä, sillä hän oli kotoisin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Vaikka Hölmströmin syyttömyyttä puolsi moni asia, oli hän kuitenkin käytännössä ainoa varteenotettava epäilty. Myöhemmin on käynyt ilmi, että niin jutun syyttäjä Viljo Laaksonen kuin oikeuden puheenjohtajakin uskoivat sittemmin Holmströmin syyttömyyteen.
Koska Tulilahden murhat muistuttivat tekotavaltaan kuusi vuotta aiemmin sattunutta Kyllikki Saaren murhaa, heräsivät epäilyt Runar Holmströmin mahdollisesta syyllisyydestä myös tähän rikokseen. Holmström oli kuitenkin todistettavasti ollut vankilassa Kyllikin katoamispäivänä.
Oikeudenkäynti Heinävedellä oli suuri yleisötapahtuma. Holmström hirtti itsensä pidätyssellissään lakanoistaan tekemäänsä köyteen 8. toukokuuta 1961 kesken oikeudenkäynnin ja näin ollen syyllistä ei koskaan ole saatu selville. Holmström oli jättänyt jälkeensä viestin jossa luki "olen syytön".
Holmströmiä olisi yhtä kaikki odottanut pakkolaitostuomio, vaikka murhasyyte olisikin jäänyt toteen näyttämättä: tuolloin vielä voimassa olleen lain mukaan hänen rikosrekisterinsä oli niin pitkä, että yksistään toteen näytetyt rikokset, erityisesti varastetun, ladatun ja varmistamattoman pistoolin hallussa pito, olisi vienyt hänen yhteisrangaistustensa määrän yli pakkolaitokseen eristämisrajan - ja kaikki vankilassa tuolloin olleet pelkäsivät yli kaiken pakkolaitostuomiota. Sillä sanottiin olleen tuolloin elävältä hautaamisen maine - joten itsemurha ei ollut niinkään merkillinen.
[muokkaa] Hans Assmann
Surmaajaksi on myös epäilty Bodominjärven murhiinkin liitettyä saksalaissyntyistä emigrantti Hans Assmannia, mutta hänen osuuttaan murhiin ei tiettävästi koskaan ole kunnolla tutkittu. Näitä epäilyjä ovat esittäneet ainakin entinen rikoskomisario ja Alibin päätoimittaja Matti Paloaro, sekä lääketieteen ja kirurgian tohtori Jorma Palo kirjoissaan.
Useiden silminnäkijöiden mukaan kaksi saksaa puhuvaa miestä olivat hakeneet hieman ennen kaksoismurhia punkaharjulaiselta kioskilta Tulilahden leirintäalueen kartan. Toinen miehistä olisi sopinut tuntomerkkien perusteella Hans Assmanniksi. Miehet olivat liikkellä kuplamallisella Volkswagen -henkilöautolla. Punkaharju sijaitsee lähellä Heinävettä. Assmannin vaimo kertoi vuosia myöhemmin, että hänen miehensä ja tämän autonkuljettaja olivat automatkalla Heinäveden suunnalla murhien aikaan.
[muokkaa] Aiheesta lisää
- Jorma Palo & Matti Paloaro: Luottamus tai kuolema: Hans Assmannin arvoitus
- Hannes Markkula: Suomalainen murha 1953-1990
- Ei vanhene koskaan
- Aake Jermo: Murha ei vanhene koskaan, Otava 1975
- Tulilahden kaksoismurha vuonna 1959 Ylen elävä arkisto
Tässä artikkelissa käytetään materiaalia Wikipedian artikkelista ”Tulilahden kaksoismurha”, joka on saatavissa osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Tulilahden_kaksoismurha.
| Whos here now: Members 0 Guests 1 Bots & Crawlers 1 |
